Wolfgang Streeck, Ostettua aikaa - Demokraattisen kapitalismin lykätty kriisi (2012)
Tämä on saksalaisen taloustieteilijän kirjoittama kirja kapitalismin kehityksestä 60-luvulta eteenpäin. Kirjassa esitetään valtioiden siirtymää keynesiläisestä verovaltiosta velkavaltion kautta vakauttajavaltioksi, jossa verotus nähdään suurena pahana ja valtion ainoa tehtävä on ottaa velkaa ja "palauttaa markkinoiden luottamusta". Uusliberalistinen markkinoiden vapauttaminen kaikesta valtion kontrollista esitetään uhkana demokratialle, kun kansan vaikutusvaltaa heikennetään "markkinaväen" painostuksesta. Myös EU:n talouspolitiikka, erityisesti euron myötä, todetaan ongelmalliseksi heikommin menestyville maille, jotka ilman täyttä kontrollia omasta taloudestaan eivät kykene nousemaan suosta johon ovat vajonneet. Jotta valtiot voisivat taata tyytyväisyyden sekä kansalle että markkinoille, ne joutuvat velkaantumaan enemmän ja enemmän. Jossain vaiheessa kriisin lykkäämistä ei kuitenkaan voi enää jatkaa. Mitä sitten tapahtuu?
Kirja on kirjoitettu hieman ironisella tyylillä markkinavoimille irvaillen. Mielenkiintoisesta aiheesta huolimatta koin kirjan kuitenkin paikoin vaikeaselkoiseksi. Kirjasta löytyy paljon lähdeviitteitä, joiden kautta asioista kiinnostunut kykenee tutustumaan tarkemmin tutkittuun tietoon. Kirja jätti jälkeensä hieman ahdistuneen olon ja kysymyksen, voiko hyvinvointiyhteiskuntaa pelastaa kapitalismilta?
"Nykypäivän Länsi-Euroopassa suurin uhka ei ole enää nationalismi, eikä varsinkaan saksalainen nationalismi, vaan hayekilainen markkinaliberalismi. Rahaliiton loppuunsaattaminen sinetöisi kansallisen demokratian lakkauttamisen Euroopassa - ja samalla sen ainoan instituution lakkauttamisen, jota vielä voitaisiin käyttää, kun puolustaudutaan vakauttajavaltiota vastaan. Jos historialliset erot Euroopan kansojen välillä ovat liian suuria integroitaviksi lähitulevaisuudessa yhteiseen demokratiaan, näitä eroja edustavia instituutioita voidaan kenties käyttää jarrukiiloina demokratiattomaan yhtenäismarkkinavaltioon viettävällä tiellä. Se olisi toiseksi paras ratkaisu. Ja niin kauan kuin parasta ratkaisua ei ole, toiseksi paras on paras."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti