2019/01/17

Boglen jalanjäljissä

Yksi sijoitusmaailman merkittävimmistä henkilöistä, John C. "Jack" Bogle, kuoli eilen 16.1.2019.  The New York Times julkaisi miehen elämää kertaavan kirjoituksen. Boglen merkitys sekä yksityisille että institutionaalisille sijoittajille kullanarvoinen, kiitos hänen miljardeja euroja säästävän ideansa. Hän toi markkinoille piensijoittajillekin avoimet indeksirahastot. Näiden rahastojen idea on yksinkertainen: rahaston pyörittämisen kulut minimoidaan ostamalla koko markkinan (tai yksittäisen sektorin) osakkeita niiden markkina-arvojen suhteessa yrittämättä ollenkaan ajoittaa osakkeiden ostoja ja myyntejä minkään ennusteen mukaan. Tällöin minimoidaan kaupankäynnin kulut (oston ja myynnin välityspalkkiot) ja voidaan unohtaa aktiivisen rahastonhoitajan palkkio.

Aktiiviset ja passiiviset rahastot


Aktiivisessa rahastossa rahastonhoitajalle maksetaan palkkaa rahaston hoitamisesta. Tavoitteena on, että rahastonhoitaja tekisi parempia osakevalintoja kuin asiaan perehtymätön sijoittaja. Ongelmana on, että vaikka rahastonhoitaja onnistuisikin tehtävässään, menettää asiakas - eli sijoittaja - usein hyvien sijoitusten hyödyt juurikin aktiivisen rahastonhoidon palkkioihin. Toinen suuri ongelma ovat eturistiriidat: rahastoyhtiön kannattaa myydä asiakkailleen mahdollisimman kalliita rahastoja huolimatta siitä miten hyvin ne tuottavat. Jos asiakas ei ymmärrä asiaa riittävästi, ei hinnasta osaa valittaa.

John Boglen perustaman Vanguard-rahastoyhtiön idea oli yhdistää rahastonhoitajan ja asiakkaan eli sijoittajan edut. Ensinnäkin Vanguardin rahastot sijoittavat laajasti kaikkiin pörssi-indeksiin kuuluviin yhtiöihin (esim. Yhdysvaltojen 500 suurinta yritystä), jolloin rahaston hoitaminen on yksinkertaista ja halpaa. Toiseksi, Vanguard-yhtiön omistavat Vanguard-rahastot. Siis jokainen Vanguardin rahastoihin sijoittava omistaa myös palan rahastoyhtiötä. Mahdolliset rahastonhoitopalkkiot palaisivat siis joka tapauksessa takaisin sijoittajille, joten niitä ei ole edes järkeä kerätä. Tämä rakenne on mahdollistanut piensijoittajille helpon ja tuottoisan sijoittamisen vailla huolta perinteisten pankkien ja varainhoitoyhtiöiden perimistä ylisuurista palkkioista.

Indeksirahastot eivät lupaa satumaisia voittoja, vaan keskimääräistä tuottoa. Aktiiviset rahastot taas lupaavat hyviä tuottoja, mutta hyvin harvoin lunastavat lupauksensa. Indeksin voittaminen onnistuu toki monilta aktiivisilta rahastoilta ajoittain, mutta ei tasaisesti pitkällä aikavälillä. Parin vuoden takaisen raportin mukaan vain 12% aktiivisista rahastoista onnistui voittamaan passiivisen indeksirahaston tuotoissaan viiden vuoden ajanjaksolla. Tähän on yksinkertainen syy: kulut.

Kuva 1


Kuva 1 näyttää 10 000 € sijoituksen tuotot, kun markkinatuotto on 7% ja vuotuinen hallinnointipalkkio on 0-3% sijoituksen arvosta. Vaikka prosentin tai parin ero ei vaikuta suurelta, 20 vuoden aikana pienet erot alkuperäiseen 7% vuosituottoon todellakin näkyvät. Ilman hallinnointipalkkiota, sijoituksen arvo olisi 38 700 €, mutta melko tyypillisellä 2% kululla saavutetaan vain 26 500 € arvo. Saatiin siis 16 500 € voittoa ja maksettiin rahastoyhtiölle 12 200 €. Jos tämä tuntuu ryöstöltä, niin fiilikset ovat oikeat. Eikä tässä vielä kaikki! Jotkin rahastot veloittavat vuotuisen hallinnointipalkkio lisäksi myös merkintäpalkkioita ja nostopalkkioita eli saatat joutua maksamaan 1% sijoituksen arvosta heti kättelyssä ja vielä toisen prosentin, kun päätät joskus nostaa varojasi takaisin. Ja jotta vietäisiin viimeinenkin ilo, niin jotkin rahastot veloittavat tuottosidonnaista palkkiota. Tämä siis tarkoittaa, että jos rahasto onnistuu voittamaan vertailuindeksinsä, niin se voi veloittaa vielä LISÄÄ sijoittajan rahaa siitä hyvästä, että teki mitä lupasi. Vain harvat aktiiviset rahastot ovat lisäkulun arvoisia ja niitä harvojakaan joko ei pysty mitenkään etukäteen tunnistamaan tai ne eivät enää ota vastaan uusia sijoituksia. Siksi keskimääräisen sijoittajan/säästäjän kannattaakin pitäytyä passiivisissa indeksirahastoissa.

Hyvät, pahat ja rumat

Rahastot eivät ole aina sitä miltä näyttävät. Esimerkiksi S-Pankin "S-Säästörahasto Rohkea" näyttää kaikkien kulujen olevan nollaa, mutta sivuhuomatuksena todetaankin juoksevien kulujen olevan 1,15%. Kyseinen rahasto sijoittaa pelkästään muihin rahastoihin, jotka kaikki ovat itse asiassa indeksirahastoja, joten kululle ei ole mitään perustelua. Esimerkiksi sen suurin sijoitus S&P 500 -indeksirahastoon on saatavilla 0,07% kuluilla. Rahasto sisältää myös useita muita samoihin yhtiöihin sijoittavia indeksirahastoja, jolloin tuote vain monimutkaistuu ilman mitään lisähyötyä sijoittajalle. Jonkinlainen illuusio paremmasta varainhoidosta voi kuitenkin syntyä.

Erityisen törkeä tapaus on Elite Varainhoito (nykyään EAB Group). Esimerkiksi heidän "Eurooppa Faktorit"-rahastonsa veloittaa 3% hoitopalkkiota sekä 25% tuottosidonnaista palkkiota! Kerrataan vielä Kuvasta 1, että tällöin varainhoitoyhtiö vie keskimääräisellä tuotolla suurimman osan sijoituksen tuotoista ja vain alle puolet tulee sijoittajan itsensä hyödyksi. Tuottosidonnainen palkkio pitää huolen, ettei sijoittaja pääse rikastumaan liikaa edes erityisen hyvinä vuosina.

Onneksi näiden törkeyksien keskeltä löytyy myös positiivisia vastaesimerkkejä. Nordnetin Superrahastot ovat täysin kuluttomia indeksirahastoja, jotka sijoittavat Pohjoismaiden suuryhtiöihin. Ne eivät siis veloita merkintä- tai myyntipalkkioita eivätkä hallinnointipalkkioita. Euroalueen ulkopuolelle sijoittavat rahastot kuitenkin veloittavat 0,25% valuutanvaihtopalkkioita. Suomessa pysyvä sijoittaja voi kuitenkin todella sijoittaa täysin kuluttomasti. Tämä voi toki tuntua huijaukselta, mutta ei se vain ole. Superrahastot ovat mainostuote, joilla Nordnet saa asiakkaita, jotka saattavat ostaa muita maksullisia palveluita. Säästäväinen sijoittaja voi kuitenkin pitäytyä sitkeästi ilmaistuotteissa.

Lopuksi

John Bogle on saanut opeilleen uskollisen seuraajakunnan, joka kulkee nimellä Bogleheads. Passiivisen indeksisijoittamisen nimeen vannovat ihmiset ovat todenneet menetelmän hyödyt käytännön kautta. Jos itsekin sijoitat tai harkitset sijoittavasi rahastoihin, kiinnitä huomiota kuluihin. Selvitä vaikka samantien pankkisi tarjoamien rahastojen kulut ja vertaa niitä vaihtoehtoihin. Jos kulut ylittävät 1%, maksat todennäköisesti liikaa. Passiivisen indeksirahaston kulujen ei tulisi juurikaan noustaa 0,50% yli ja alle 0,20% kulujakin on tarjolla. Vältä suurikuluisia varainhoitoyhtiöitä kuten Elite (EAB) ja Alexandria ja etsi säästöillesi pienikuluinen indeksirahasto.


Koska sijoitusneuvonta on luvanvaraista toimintaa, ei mitään tässä kirjoitettua tule tulkita sijoitusneuvonnaksi. Tee omat selvityksesi ja kuuntele myös luvan omaavia neuvojia epäilevällä korvalla.

2019/01/12

Menestyksen mittarit: Hyvinvointi

Aiemmassa kirjoituksessani esittelin hyvinvoinnin mittareita, joiden avulla voidaan vertailla eri yhteiskuntien menestystä. Itse asiassa "menestyksen mittari" olisikin ollut parempi käännös termille ja aionkin jatkossa käyttää sitä. Hyvinvointi palaa silti heti parrasvaloihin, sillä se on yksi menestyksen mittareista ja aion nyt paneutua siihen hieman tarkemmin.

Mitä on hyvinvointi?

Monien mielestä talouden todellinen päämäärä on tuottaa hyvinvointia kansalle. Talouden tuottavuutta voi mitata bruttokansantuotteella ja tätä onkin monesti käytetty hyvinvoinnin mittarina, koska suuremman kansallisen tuottavuuden oletetaan tuovan myös enemmän henkilökohtaista vaurautta ja sitä myöten hyvinvointia. On kuitenkin todennäköistä, että suuren taloudellisen ja sosiaalisen epätasa-arvon maissa pelkkä kokonaistaloudellinen hyöty ei vielä takaa onnea.

Miten hyvinvointia sitten voisi järkevästi mitata? Hyvinvointi on lopulta hyvin henkilökohtaista. Joku voi analysoida elämäänsä rationaalisesti faktojen kautta, toinen taas tunteiden mukaan, toivoen kokevansa paljon positiivisia ja vain vähän negatiivisia tunteita. Jotkut arvostavat vaikutusmahdollisuuksia, itsenäisyyttä tai yhteyttä muihin ihmisiin. Oleellista on kuitenkin henkilökohtainen kokemus: "Miltä minusta tuntuu?" Tähän lopputulokseen ovat tulleet asiasta kiinnostuneet tutkijatkin ja niinpä hyvinvointia on ryhdytty mittaamaan yksinkertaisesti kysymällä ihmisiltä heidän tuntemuksiaan.

Vuodesta 2012 asti on julkaistu Maailman onnellisuusraporttia, jossa perehdytään perinpohjaisesti onnellisuuden ja hyvinvoinnin kokemuksiin eri maissa. Kaiken ytimessä on kysymys henkilökohtaisesta tyytyväisyydestä. Onnellisuusraportin kyselyssä vastaajia pyydetään arvioimaan oman elämänsä laatua asteikolla 0-10, missä 0 on huonoin mahdollinen elämä ja 10 paras mahdollinen. Raporttiin on koottu tulokset suuresta määrästä maita ja asetettu suuruusjärjestykseen. Arvaatko mikä maa oli ykkösenä vuoden 2018 onnellisuusraportissa? No Suomihan se! Kaamoksen masentama juro kansa hämmentyy, kun tajuaa, että ihan oikeasti on lottovoitto syntyä Suomeen.

Hyvinvointi numeroina


Vuonna 2018 suomalaiset olivat maailman onnellisin kansa 7,632 pisteen onnellisuudella. Tämä siis kuvastaa yleistä tyytyväisyyttä elämään ja sitä voi käyttää hyvinvoinnin lukuarvona. Aivan Suomen hännillä olivat muut pohjoismaat ja Sveitsi, jotka ovat edellisinä vuosina vaihdelleet asemaansa kärkisijoilla. Kuvaan 1 (kuvan voi klikata auki suuremmaksi) on piirretty onnellisuusarvojen kehitys vuosien 2013-2018 välillä joillekin maille. Kärkijoukko (Suomi, Norja, Tanska, Islanti ja Sveitsi) on yhtenä kasana kuvan vasemmassa laidassa. Lisäksi kuvaan on liitetty maailman rikkain maa, Yhdysvallat (18. sija) sekä muita maita tasaisin välein vuoden 2018 sijoituksen mukaan.

Kuva 1

Eniten ja vähiten onnellisten maiden ryhmien välillä on neljän pisteen ero. Useissa tapauksissa trendi on ollut nouseva, kuten vaikkapa vuoden 2013 viimeisellä sijalla olleen Togon tapauksessa. Tämä on luonnollisesti hieno asia ja kuvastaa yhteiskunnallista kehitystä globaalisti. Valitettavasti huonompaankin suuntaan on menty, kuten vaikka Burundin tapauksessa. 69 maata on parantanut hyvinvointiarvoaan, mutta toisaalta 71 maata raportoi huonompaa arvoa kuin aiemmin. Suurimmat kärsijät ovat Venezuela, Malawi ja Syyria, kun taas hyvinvointi on kasvanut eniten Togossa, Latviassa ja Bulgariassa.

Mikä sitten tekee maasta hyvinvoivan? Selittyykö onni kuitenkin BKT:llä? Vastaus on osittain kyllä. Kuvassa 2 nähdään kaikkien onnellisuusraportin maiden onnellisuus esitettynä bruttokansantuotteen funktiona.


Kuva 2

Kuvasta huomataan, että raha tuo onnea tiettyyn pisteeseen asti. BKT kasvattaa hyvinvointia suunnilleen logaritmisesti, kuten katkoviivalla merkitty sovitus osoittaa. Kaikkein köyhimmät maat ovat myös tyytymättömimmät. Tietyn vauraustason jälkeen lisärikkaus ei kuitenkaan oikeastaan vaikuta onnellisuuteen. Hyvinvointikisan voittaja - Suomi (merkitty punaisella) - ei ole suinkaan joukon rikkain maa. Kuvaajaan onkin merkitty nimien kera useimmat kaikkein rikkaimmista maista. Lisäksi on merkitty saman BKT:n, mutta hyvin erilaisen hyvinvointiarvon omaavia maita. Esimerkiksi Japanin BKT on yhtä suuri kuin Suomen, mutta onnellisuus vain 5,9 Suomen 7,6:tta vastaan. Yhdysvaltojen onnellisuus on suuremmasta bruttokansantuotteesta huolimatta vain 6,9.

Mistä Suomen hyvä sijoitus johtuu? Suomalaiset ovat kovia valittamaan, mutta ehkä karu totuus onkin, että vaikkei Suomi ole täydellinen, niin muualla on vielä huonommin. Olen kuullut Suomea sanottavan erityisen rasistiseksi maaksi, mutta onnellisuusraportin mukaan myös maahanmuuttajien tyytyväisyys elämäänsä on Suomessa huippuluokkaa. Suomalainen sosiaaliturva ja verovaroin kustannetut palvelut (terveydenhoito, työttömyystuki, äitiysvapaat, eläke, koulutus) vähentävät perusasioiden hoitamisen aiheuttamaa stressiä ja riippuvuutta hyväntekeväisyydestä, mikä on omiaan lisäämään hyvinvointia ja onnellisuuden tunnetta. Vauraassa Yhdysvalloissa köyhillä ei ole varaa terveydenhuoltoon ja keskiluokkaisetkin joutuvat miettimään miten rahoittavat lastensa yliopisto-opinnot. Japanissa taas naiset ovat yksinkertaisesti liian väsyneitä deittailemaan työstressin takia ja usein naiset joutuvat valitsemaan joko työuran tai perheen.


Väli- ja Etelä-Amerikan maat erottuvat edukseen hyvinvointivertailussa. Esimerkiksi El Salvadorissa ja Costa Ricassa voidaan paljon paremmin kuin yhtä vauraissa Ukrainassa ja Botswanassa. Onnellisuusraportin mukaan tämä selittyy kohtuullisen hyvillä julkisilla palveluilla ja erityisesti lämpimillä ihmissuhteilla. Raportin kaavioista (kuva 3) voikin jonkin verran arvioida onnellisuuden osatekijöitä, mutta tarkkoja lukuarvoja ei kerrota. Vaikka varsinainen onnellisuusarvo perustuu täysin kysymykseen omasta elämänlaadun tuntemuksesta, tutkijat ovat kuitenkin yrittäneet selittää kyselystä saatuja tuloksia erinäisillä tilastotiedoilla. Selittäviä tekijöitä ovat BKT, sosiaaliturva, terveellisen elämän kesto, vapaus tehdä valintoja elämässä, anteliaisuus, korruption tuntemus ja vertailuarvo maailman kaikin puolin huonoimpaan maahan, fiktiiviseen Dystopiaan. Verrattaessa vaikka Suomea ja Yhdysvaltoja, havaitaan Suomella hieman korkeammat arvot elämänvalintojen tekemisessä ja havaitun korruption määrässä, kun taas Yhdysvalloissa ihmiset tuntevat enemmän anteliaisuutta ympärillään. Tarkka vertailu raportin pohjalta on vaikeaa lukuarvojen puuttuessa. Parempaan tietoon voisi kuitenkin päästä pureutumalla tarkemmin yksittäisiin osatekijöihin muita tiedonlähteitä hyödyntämällä.

Kuva 3

Loppusanat

Nyt on selvitetty yksi Suomen viidestä menestysarvosta. Suomen vertailukelpoinen hyvinvointilukema on 7,632. Kansallisen tuottavuuden havaittiin tiettyyn pisteeseen asti parantavan ihmisten hyvinvointia, mutta vanha sanonta "Raha ei tuo onnea" ei kuitenkaan tullut täysin kumotuksi. Selvästikin hyvinvoinnissa on muitakin ulottuvuuksia, sillä samanlaisen tuottavuuden maissa on hyvinkin suuria eroja koetussa hyvinvoinnissa. Kenties näitä eroja voi selittää tarkemmin hyödyntämällä muita valtiollisen menestyksen mittareita. Selvittely jatkuu tulevissa kirjoituksissa.

2019/01/07

Mikä ihmeen pörssi?


Aika-ajoin uutissivustoilla julkaistaan juttuja erilaisista sijoittajista ja taloudellisen riippumattomuuden tavoittelijoista. Kaikkia näitä artikkeleita yhdistää varsinaisen tekstin jälkeinen kommenttiosio, jossa osakekauppa tuomitaan työläisten riistäjien suureksi huijaukseksi sekä varoitellaan pörssiin uskaltautuneita siitä miten sijoittaminen ei kannata, koska siinä aina lopulta menettää kaikki rahansa. Tässä artikkelissa esittelen hieman osakemarkkinoiden toimintaa ja koetan lieventää näitä pelkoja.


Osakkeet ja osakeyhtiöt

Mikä oikeastaan on osake? Osake on kaikessa yksinkertaisuudessaan omistusosuus osakeyhtiöstä eli mistä tahansa yrityksestä jonka nimen perässä lukee Oy. Osakkeiden omistajat saavat äänestää yhtiökokouksessa ja päättää yhtiön hallituksen kokoonpanosta. Monille osakkeenomistajille kiinnostavin asia on kuitenkin osakkeen tuoma oikeus osingonmaksuun. Voittoa tuottavat yritykset jakavat usein osan tuloksestaan osinkoina ulos yhtiöstä eli maksavat omistajilleen rahaa. Tyypillisesti jokainen osake on oikeutettu samansuuruiseen voitonjakoon ja äänivaltaan. Mitä useamman osakkeen joku omistaa, sitä enemmän hänelle maksetaan osinkoja ja sitä enemmän hän pystyy vaikuttamaan yrityksen toimintaan.

Osakekauppa ja pörssi

Koska osakkeet edustavat monenlaista rahanarvoista omaisuutta (kiinteistöt, tuotantolaitokset, ohjelmistot, patentit...), on selvää, että myös osakkeilla on jonkinlainen rahallinen arvo. Jotta tämä arvo voitaisiin määritellä järkevällä tavalla, julkisten osakeyhtiöiden täytyy raportoida tuottojen ja omaisuuden kehitystä tasaisin väliajoin. Näiden tietojen perusteella eri toimijat voivat esittää muille hinnan, jolla suostuvat ostamaan tai myymään yhtiön osakkeita. Mutta mistä näitä halukkaita kauppakumppaneita sitten löytää?

Kätevin paikka osakkeiden ostamiselle ja myymiselle on pörssi. Suomalaisilla osakkeilla käydään kauppaa Helsingin pörssissä ja yhdysvaltalaisilla taas esimerkiksi New Yorkin pörssissä. Pörssien aukioloaikoina kauppapaikalla - eli nykyään Internetissä - raportoidaan osto- ja myyntitarjouksien suuruus. Kun toivotut osto- ja myyntihinnat täsmäävät, osakkeet ja niiden tuomat tuotto-osuudet vaihtavat omistajaa. Näin määräytyy yhtiön pörssikurssi eli osakkeen hinta, joka siis vaihtelee joka hetki senhetkisten osto- ja myyntitarjousten mukaan. Osakkeen hintaa ohjaa siis yritysanalyytikkojen arvioiden lisäksi myös ihmisten tunteet ja erilaiset spekulaatiot tulevaisuudesta ja joskus hyvin tuottoisankin yhtiön osakkeen hinta voi olla todella alhainen tai tappiollisen yrityksen hinta todella korkea.

Kuka tahansa voi ostaa osakkeita pörssistä ja nauttia omistuksen tuomista osinkotuloista (kaikki yhtiöt eivät kuitenkaan maksa osinkoa). Mikäli yrityksen voitot kasvavat, osakkeen arvokin tuppaa kasvamaan ja tällöin osakkeet on myös mahdollista myydä ostohintaa suurempaan hintaan pois. Toki voi käydä myös päinvastoin ja osakkeen hinta voi laskea. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että sijoitetut rahat olisi iäksi menetetty, koska hinta voi pitkänkin laskun jälkeen nousta uudelleen entistä korkeammalle tasolle. Mahdolliset tappiot realisoituvat vasta, kun osake myydään pois. Sama pätee tietysti voittojen kanssa. Käytännössä osakekurssien lyhyen aikavälin muutoksia on mahdotonta ennustaa, joten paraskaan sijoittaja ei ole aina oikeassa lyhyellä tähtäimellä. Osakkeiden arvo on kuitenkin jollain tasolla sidoksissa tulokseen, koska harva myy puoli-ilmaiseksi tuottoisia osakkeita tai ostaa mahdottoman kalliilla pelkkää tappiota, joten pitkällä aikavälillä osakkeiden hinta yleensä asettuu sen todellisen arvon mukaiseksi.

Pörssi toimii myös yhtiöille keinona hankkia pääomaa. Yksityinen osakeyhtiö voi listautua pörssiin julkiseksi osakeyhtiöksi ja laskea samalla liikkeelle uusia osakkeita, joiden myynnistä saadut tulot siirtyvät yhtiön kassaan investointeja varten. Tämän jälkeen pörssissä kaupattavat osakkeet kuitenkin vain vaihtavat omistajaa sijoittajien välillä eikä niiden vaihdannasta tule yhtään rahaa yhtiön käyttöön.

Rahastot

Jos hankkii vain yhden yrityksen osakkeita altistaa pääomansa suuren tappion riskille, koska yksittäisen yhtiön taloudellinen epäonni ei ole tavatonta ja konkurssin riskikin on olemassa. Tämän takia sijoittajat yleensä hajauttavat omistuksiaan eli ostavat usean eri yhtiön osakkeita, jolloin yhden yhtiön ongelmien vaikutus pienenee. Useimmat ihmiset eivät kuitenkaan koe ymmärtävänsä osakemarkkinoita tarpeeksi tehdäkseen järkeviä valintoja siitä mitä osaketta kannattaisi ostaa ja mihin hintaan. Tämän takia on olemassa rahastoja, jotka hoitavat nämä valinnat yksityisten ihmisten puolesta.

Rahasto ostaa osakkeita joko ammattisijoittajan näkemyksen mukaan (aktiivinen rahasto) tai ennaltamäärättyjen sääntöjen mukaan. Nykypäivän suosituimpia rahastotyyppejä ovat passiiviset indeksirahastot, joihin ostetaan tasaisesti tiettyyn yritysjoukkoon kuuluvia osakkeita ilman, että yritetään ajoittaa ostoja tiettyyn hetkeen. Indeksirahasto voi sijoittaa esimerkiksi kaikkiin Helsingin pörssin suurimpiin yrityksiin niiden markkina-arvojen mukaisin painoin. Yksityinen sijoittaja voi sitten ostaa itselleen rahasto-osuuksia, joilla pääsee osalliseksi sijoituksensa mukaiseen osuuteen rahaston tuotoista. Ympäristötietoinen sijoittaja voi myös valita sijoituskohteekseen erilaisia kestävän kehityksen rahastoja, jolloin voi esimerkiksi välttää fossiiliseen energiantuotantoon sijoittamista.

Usein rahastosijoituksista veloitetaan erilaisia palkkioita, kuten merkintäpalkkio (=ostamisen kulu) ja hallinnointipalkkio (=toistuva vuotuinen kulu). Kulut ovat yleensä suurempia aktiivisilla rahastoilla kuin passiivisilla, vaikka suuremmat kulut eivät usein edes johda parempiin tuottoihin. Osakemarkkinoiden yksi merkittävin epäkohta todennäköisesti onkin rahastoyhtiöiden asiakkailtaan keräämät liian suuret palkkiot. Tutkimusten mukaan pienikuluiset passiiviset indeksirahastot voittavat pitkällä tähtäimellä tuotoissaan suuria palkkiota veloittavat aktiiviset rahastot.

Entä ne riskit?

Jokainen joka on kuullut pörssistä, on varmasti kuullut myös pörssiromahduksista, joissa ihmiset ovat menettäneet kaikki säästönsä. Onko aina taattua, että romahdus tulee ja armottomat pörssihait vievät viattoman piensijoittajan viimeiset pennoset? Vastaus on onneksi pääosin ei! Pörssiromahdukset eivät ole erityisen harvinaisia ja elinikäinen sijoittaja todennäköisesti kokee useammankin romahduksen elinaikanaan. Pörssiromahduksessa lähes kaikkien osakkeiden hinnat laskevat ja niiden mukana rahastojen ja osakesalkkujen arvot putoavat. Tällöin sijoittaja voi säikähtää ja myydä osakkeensa ja rahasto-osuutensa pois, jotta ei menettäisi kaikkia säästöjään. Tämä on kuitenkin juuri se mitä ei tule tehdä.

Käytännössä osakkeen arvon putoaminen nollaan vaatii yrityksen konkurssin. Jos omistaa rahastoa, joka sijoittaa lähes kaikkiin osakkeisiin, niin mikä on todennäköisyys, että kaikki yhtiöt menevät konkurssiin? Kuvittele tilanne, jossa yhden vuoden aikana konkurssiin menisivät Suomen suurimmat pankit, kaikki merkittävät rakennusyhtiöt, K-marketit, sanomalehdet, sähköyhtiö Fortum, puhelin- ja nettiliittymien tarjoajat, paperiyhtiöt, vakuutusyhtiöt, lääkeyhtiöt... Tällaisen mittaluokan finanssikatastrofi vaatisi niin suuren mullistuksen, että rahalla tuskin olisi mitään arvoa, vaikka omistuksistaan hankkiutuisikin eroon. Tähän asti jokaisen pörssiromahduksen jälkeen on seurannut osakekurssien nousu takaisin aiemmalle tasolle ja sen yli.

Oheinen kuva esittää Yhdysvaltojen osakemarkkinoiden arvostustasoja lähtien 1920-luvun suuresta lamasta. 90 vuoteen mahtuu monta pörssiromahdusta, jotka on merkitty harmailla palkeilla. Jokaista romahdusta on myös seurannut pörssikurssien palautuminen. Kymmenien vuosien tähtäimellä tasaisesti sijoittanut henkilö, joka ei myynyt omistuksiaan romahduksen pohjalla on aina jäänyt voitolle. Itse asiassa jopa pelkästään markkinoiden huipuilla sijoittanut henkilö olisi lopulta jäänyt voitolle, jos on vain välttänyt myymästä omistuksiaan pörssiromahduksen aikana.

Yhdysvaltojen S&P 500 -pörssi-indeksin arvostustasot 90 vuoden ajalta. Harmaat palkit merkitsevät pörssiromahduksia.

Entä sitten? 

Mitä merkitystä tällä kaikella sitten on? Miksi kannattaisi laittaa euronsa kiinni osakemarkkinoille?

Pitkällä aikavälillä osakemarkkinoiden tuotto on ollut inflaatio huomioiden noin 7% vuodessa Yhdysvalloissa ja 5% Suomessa. Tämä on mahdollistanut markkinoille osallistuvien vaurastumisen, sillä sijoitukset kasvavat korkoa korolle. Vaikkapa 6% tuotto-odotuksella, 30 vuoden ajan tasaisesti sijoittava henkilö kolminkertaistaisi rahansa. 300 €/kk sijoituksella tämä tuottaisi lopulta 300 000 € arvoisen sijoitussalkun, joka tuottaisi omistajalleen 18 000 € passiivista vuotuista tuloa. Voittaa mukavasti vaikkapa kulutusluoton negatiivisen tuotto-odotuksen ja takaa mukavat eläkepäivät, jos epäilee nykyjärjestelmän kestävyyttä. Kokeile itse sijoituslaskurilla.

Oma lukunsa ovat sitten taloudellisen riippumattomuuden tavoittelijat, jotka sijoittavat mahdollisimman suuren osan kuukausituloistaan, jotta pystyisivät jopa 10 vuoden sisällä jäämään pois muiden määräysvallasta omien passiivisten tulojen ansiosta. Onnistuneita esimerkkejä Yhdysvalloista ovat esimerkiksi kolmekymppisinä eläkkeelle jääneet säästeliään elämän lähettiläät Mr. Money Mustache ja Mr. Free At 33. Suomessakin on lukuisia saman matkan aloittaneita, kuten vaikkapa Omavaraisuushaasteen kirjoittaja, joka aloitti sijoittamisen jo opiskelijana. Mr. Money Mustache on selittänyt yksinkertaisesti kuinka paljon ihmisen pitäisi säästää voidakseen olla taloudellisesti riippumaton.

 Moni ei varmaan halua mennä tuollaiseen äärimmäisyyteen, mutta elämänlaatua voi parantaa pienemmälläkin panostuksella. Monet toistelevat sanontaa "aika on rahaa", mutta oletko koskaan ajatellut, että raha on aikaa? Kuinka paljon sijoituksia tarvitsisit tuottamaan yhden kuukausipalkan verran ylimääräistä rahaa vuodessa? Tämmöisellä tulonlähteellä voisit viettää kuukauden ylimääräistä lomaa! Tai mitä jos vaihtaisit nelipäiväiseen työviikkoon? Korvaamalla 20% palkkatuloistasi passiivisella tulolla voisit saada 50% pidemmän viikonlopun talouden kärsimättä. Merkitys henkilökohtaiselle hyvinvoinnille olisi valtaisa.

Jos suomalaiset omistaisivat enemmän suomalaisten pörssiyhtiöiden osakkeita, sillä olisi myös yhteiskunnallista merkitystä. Nykyään noin puolet suomalaisista pörssiyhtiöistä on ulkomaalaisessa omistuksessa. Kotimainen omistus voisi suosia investointeja Suomeen (osakeomistuksella saa päätäntävaltaa) ja myös pitäisi isomman osan osingoista ja niiden veroista Suomen talouden piirissä.

Yhteenveto

Lopuksi vielä pieni kertaus: Osakkeet voivat olla hyvin tuottoisia omistajilleen, mutta riskien vähentämiseksi kannattaa hajauttaa sijoituksiaan. Tässä rahastot ovat hyvä apuväline. Osakkeiden arvo voi laskea, mutta rahaa ei menetä ennen kuin myy. Osakekauppa ei ole vain rikkaiden keinottelijoiden hommaa, vaan kuka tahansa voi ryhtyä siihen pienemmilläkin summilla.

Sijoittamisen aloittaminen onnistuu oman pankkisi kautta. Pääset eteenpäin tiedustelemalla arvo-osuustilin avaamista.

Vaikka olenkin sitä mieltä, että talousjärjestelmää pitäisi merkittävästi uudistaa ympäristö- ja ihmisystävällisemmäksi, niin itse kunkin kannattaa silti yrittää hyötyä historian luotettavimmasta vaurastumiskoneesta. Kuten sanonta kuuluu: jos et voi voittaa heitä, liity heihin.

Kansallinen luontopalvelus

Pysäyttäviä kokemuksia Kesän aikana Elokapinan Suomen osasto on istunut Mannerheimintiellä ja Senaatintorilla ja vaatinut hallitukselta tiuk...