Vaikka kirjan nimi on pitkä, sen lukemiseen ei mennyt pitkään. Kirja on nimittäin todella viihdyttävä ja helppolukuinen. Kirja on serbialaisen kansalaisaktivistin äärimmäisen mielenkiintoinen kuvaus siitä miten väkivallaton muutos onnistuu, oli kyseessä sitten jokin pieni asia kuten raejuuston hinta tai ihan oikea vallankumous. Kirjoittaja on itse elänyt Milosevicin diktatuurissa ja ollut kärkihahmona vastarintaliikkeessä, jonka ansiota oli vapauden saaminen kansalle. Sittemmin hän on toiminut neuvonantajana muille aiheesta kiinnostuneille, kuten Egyptin vallankumouksellisille Arabikevään aikana.
Kirjassa esitellään todelliseen muutokseen vaaditut vaiheet. Popovicin mukaan, toisin kuin kansalaisaktivismissa yleensä, mielenosoituksen tulisi olla muutoksen viimeinen askel, ei ensimmäinen. Sitä ennen täytyy tehdä pohjatyötä, jonka merkitys jää helposti huomaamatta vain lopputulosta tuijottavilta tarkkailijoilta. Kirjassa on paljon esimerkkejä suoraan Popovicin omasta elämästä, mutta myös muualta, kuten Gandhin vastarinnasta Intiassa ja homojen oikeuksien kamppailusta Yhdysvalloista. Oli todella jännittävää lukea mm. miten diktatuurin allakin pystyttiin löysäämään kaikkien pelkäämän kiduttajan uhkaa tuomalla tämän toimet hänen ystäviensä tietoon.
Popovic antaa suurta arvoa symboleille ja Serbian vastarintaliikkeen nyrkkilogoa käytettiinkin sekä ystävien löytämiseen, uskollisuuden testaamiseen ja tietoisuuden levittämiseen. Kenties tärkein asia on kuitenkin selkeät tavoitteet ja pienet voitot. Minkä tahansa suuria asioita tavoittelevan liikkeen tulisi ensinnäkin määritellä itselleen selkeä tavoite, jonka saavutettuaan voidaan julistautua voittajaksi. Mikäli tavoite on hyvin suuri, ei tuli kuitenkaan rynnätä suoraan sitä kohti, vaan hankkia liikkeelle arvostusta ja vaikutusvaltaa täyttämällä ensin pienempiä osatavoitteita. Pienet voitot antavat liikkeelle uskottavuutta ja lisää tukijoita, jolloin liike voi jatkaa kohti suurempia tavoitteita. Selkeästi ilmaistut tavoitteet tarjoavat myös päättäjille mahdollisuuden jollain tavalla vastata vaatimuksiin. Tavoitteita täytyy kuitenkin miettiä tarkkaan. Onko päämääränä syrjäyttää diktaattori (joka pian korvataan uudella) vai saada aikaan demokratia ja vapaus?
Huumorin rooli on myös tärkeä. Kun pelätty fasistipoliisi saadaan jahtaamaan kalkkunoita keskustan kaduilla, alkaa pelkokin vähitellen laantua. Entä miten pitää suhtautua hallitukseen, joka kieltää lelujen järjestämät mielenosoitukset?
Kirja on hauska ja mieltäavartava sekä hyvin vaikea laskea alas. Se on myös sopivan lyhyt ja ytimekäs eikä jää missään välissä jaarittelemaan eri aihealueista. Suosittelen kirjaa varauksetta kaikille, jotka itse harjoittavat kansalaisaktivismia tai ovat muuten vain kiinnostuneita siitä miten muutosta on saatu aikaan maailmalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti