Ennätysten aikakausi

Ilmastonmuutoksesta puhutaan paljon ja ainakin Euroopassa enemmistö ihmisistä tuntuu uskovan, että se ei ole mikään kiinalaisten lahjomien tiedemiesten juoni, vaan että ilmasto todella lämpenee. Silti joukostamme löytyy yhä skeptikkoja, joiden mielestä ilmastonmuutos on pelkkää puhetta ja pelottelua. Kansainvälistä ilmastopaneelia (IPCC) ei uskota, koska jostain voi löytää tutkimuksen, jossa sopivasta dataa valikoimalla on näytetty, että ilmasto ei sittenkään lämpene.

Lämpötilan mittaamisen ihminen on kuitenkin hallinnut jo satoja vuosia. Yksinkertaisia tilastoja voidaan ylläpitää ilman sen kummempaa tieteellistä analyysiä tai ennustemallien hyödyntämistä. Suomessakin lämpötiloja on mitattu jo pitkään ja Ilmatieteen laitos ylläpitääkin kuukausikohtaisten lämpötilaennätysten listaa. Alla on taulukoituna sekä ylimpien että alimpien lämpötilojen ennätykset.

Ylimmät lämpötilat kuukausittain

kuukausi	°C	pvm	paikkakunta
Tammikuu	10,9	6.1.1973	Jomala Maarianhamina la
Helmikuu	11,8	28.2.1943	Helsinki Ilmala
Maaliskuu	17,5	27.3.2007	Helsinki-Vantaan lentoasema
Huhtikuu	25,5	27.4.1921	Jyväskylä kaupunki
Toukokuu	31,0	30.ja 31.5.1995	Lapinjärvi Ingermaninkylä
Kesäkuu	33,8	24.6.1935	Ähtäri
Heinäkuu	37,2	29.7.2010	Liperi Joensuun lentoasema
Elokuu	33,8	7. ja 8.8.2010	Heinola, Puumala, Lahti
Syyskuu	28,8	6.9.1968	Rauma kaupunki
Lokakuu	19,4	2.10.1985	Helsinki-Malmi lentoasema
Marraskuu	14,3	3.11.2015	Kemiönsaari Kemiö
Joulukuu	11,3	20.12.2015	Kokemäki, Pori

Alimmat lämpötilat kuukausittain

kuukausi	°C	pvm	paikkakunta
Tammikuu	-51,5	28.1.1999	Kittilä Pokka
Helmikuu	-49,0	5.2.1912	Sodankylä
Maaliskuu	-44,3	1.3.1971	SallaTuntsa
Huhtikuu	-36,0	2.4. ja 9.4.1912	Kuusamo, Sodankylä
Toukokuu	-24,6	1.5.1971	Enontekiö Kalmankaltio
Kesäkuu	-7,0	3.6.1962	Inari Laanila
Heinäkuu	-5,0	12.7.1958	Enontekiö Kilpisjärvi
Elokuu	-10,8	26.8.1980	Salla Naruskajärvi
Syyskuu	-18,7	26.9.1968	Sodankylä Vuotso
Lokakuu	-31,8	25.10.1968	Sodankylä
Marraskuu	-42,0	30.11.1915	Sodankylä
Joulukuu	-47,0	21.12.1919	Pielisjärvi

Ensisilmäykseltä lukemissa ei näytä olevan mitään erityistä ja ennätykset näyttävät jakautuneen pitkälle aikavälille. Mutta katsotaanpa tarkemmin! Erottelin ennätykset kahden vuosikymmenen ryppäisiin sekä ennen 1960-lukua tapahtuneisiin ennätyksiin.

Ylimmät lämpötilat			Alimmat lämpötilat
Aika	Ennätyksiä		Aika	Ennätyksiä
<1960	3		<1960	5
1960-1980	2		1960-1980	5
1980-2000	2		1980-2000	2
2000-2020	5		2000-2020	0

Korkeissa lämpötiloissa 2000-luku erottuu selvästi suurimpana, vaikka vuosia on vielä jäljelläkin. 42% lämpötilaennätyksistä on tehty vuosituhannen vaihteen jälkeen, vaikka mittauksia on tehty ainakin sadan vuoden ajan ennen tätä päivää. Kun taas katsotaan toista taulukko eli kylmyysennätyksiä, niin huomataankin täysin päinvastainen ilmiö. 2000-luvulla ei ole yhtään kylmyysennätystä ja 80-luvullakin vain kaksi! Yhdessä nämä tilastot kertovat karua kieltä lämpenemisestä. Sama ilmiö on nähtävissä myös Ympäristöhallinnon keskilämpötilakuvaajassa:

80-luvulta alkaen Suomen keskilämpötilan liukuva keskiarvo on kääntynyt hurjaan nousuun. Se täsmää hyvin lämpötilaennätysten ajankohdan kanssa. Ilmaston lämpeneminen näyttää siis olevan kovasti enemmän faktaa kuin fiktiota.

Hyvinvoinnin mittarit

Bruttokansantuote (BKT) on luku, joka kertoo taloudellisesta toimeliaisuudesta. Sitä käytetään eri maiden rikkauden mittarina. Absoluuttisen BKT:n vertailulla voidaankin arvioida valtioiden kansainvälistä merkitystä. Seuraavasta kuvasta nähdään kuusi suurinta taloutta vuonna 2017:

Maailman bisneskeskus ja suurvalta Yhdysvallat on yllätyksettömästi ensimmäisenä. Kiina on pari vuosikymmentä noussut listalla hurjaa vauhtia ja on nyt toisena ja kenties jo tämän vuosisadan aikana ohittaa Yhdysvallat. Paljon pienemmät Japani, Saksa ja Britannia ovat listana seuraavina, mutta Britannian tasalla on myös miljardin asukkaan Intia. Absoluuttinen BKT luonnollisesti kasvaa väkiluvun myötä, joten yksittäisen kansalaisen taloudellista hyvinvointia mittaa paremmin henkeä kohden laskettu BKT. Kärkisijat jakautuvat tällöin hyvin eri tavalla:

Rank	Country	GDP - PER CAPITA (PPP)	Date of Information
1	Liechtenstein	$139,100	2009 est.
2	Qatar	$124,900	2017 est.
3	Monaco	$115,700	2015 est.
4	Macau	$114,400	2017 est.
5	Luxembourg	$109,100	2017 est.
6	Falkland Islands (Islas Malvinas)	$96,200	2012 est.
7	Singapore	$90,500	2017 est.
8	Bermuda	$85,700	2013 est.
9	Isle of Man	$84,600	2014 est.
10	Brunei	$76,700	2017 est.
11	Ireland	$72,600	2017 est.
12	Norway	$70,600	2017 est.
13	Kuwait	$69,700	2017 est.
14	United Arab Emirates	$68,200	2017 est.
15	Sint Maarten	$66,800	2014 est.

Sijoilta 1, 3 ja 5 löytyvät Eurooppalaiset minivaltiot Liechtenstein, Monaco ja Luxemburg. Ne ovatkin veroparatiiseja joiden kansalaisuudella on varallisuusrajat. Niiden välissä taas on öljyvaltio Qatar ja Kiinan erityistalousalue Macau. Kärkisijoilla on useita muita veroparatiiseja ja öljyntuottajamaita. Merkittävistä Eurooppalaisista valtiosta mukana on vain Irlanti ja Norja, joista Irlantikin on jonkin tason veroparatiisi ja Norja taas merkittävä öljyntuottajavaltio. Suomi löytyy listalta sijalta 37 (44 000 $/henki) ja Yhdysvallat sijalta 20 (59 500 $/henki). Kiinan sijoitus taas on 106 (16 600 $/henki) ja Intian 156 (7 200 $/henki).

Yleisesti tiedetään, että Kiinassa ja Intiassa ihmiset ovat keskimäärin köyhempiä kuin vaikkapa Suomessa, joten siinä mielessä henkeä kohden laskettu BKT vaikuttaa ihan toimivalta mittarilta. Qatarin lukema on kuitenkin kolminkertainen Suomeen verrattuna, joten onko keskimääräinen qatarilainen kolme kertaa suomalaista vauraampi? Vastaus on: ei ole. Qatarin väestöstä vain 12% on varsinaisesti maan kansalaisia ja monet työntekijät ovat käytännössä orjia. Qatarissa raha ei jakaudukaan tasaisesti, vaan rikkain 10% ansaitsee yli 30 kertaa enemmän kuin köyhin 10%. Vertailun vuoksi, Suomessa rikkain kymmenys ansaitsee noin 5 kertaa enemmän kuin köyhin kymmenys.

BKT ei siis huomioi rahan epätasaista jakautumista, mutta sillä on myös muita ongelmia. Se ei esimerkiksi huomioi kotona tehtyä työtä, kuten omien kasvisten kasvattamista tai äitien suorittamaa lastenhoitoa. Erityisen merkittävä puute on, että talouden aiheuttamia haittavaikutuksia kuten saastuttamista ja hiilidioksidipäästöjä ei myöskään huomioida. Niinpä BKT kasvaa, kun tuotetaan näennäisesti rahallista arvoa, vaikka samalla aiheutettaisiin paljon suurempaa vahinkoa mittarin ulkopuolella (esim. saastutetaan koko kansan juomavedet tuottava joki). BKT:tä käytetään usein yksinään kehityksen mittarina, vaikka se selvästi jättää huomioimatta lukuisi kriittisiä asioita.

Näin 2000-luvun tiedon aikakaudella meidän pitäisikin siirtyä seuraavalla asteelle yhteiskunnan laadun mittaamisessa. Mikään luku ei yksin kerro tarpeeksi yhteiskunnan tilasta, mutta kenties monta lukua yhdessä antavat jo paremman kokonaiskuvan. New Economics Foundation (NEF) onkin julkaissut raportin Five headline indicators of national success, jossa esitellään viisi tällaista mittaria.

1. Hyvät työpaikat

Ei riitä, että ihmiset ovat töissä, vaan työstä täytyy myös saada elämiseen riittävää palkkaa. Pätkätyöläinen tai minimipalkkalainen saattaa kaunistaa työllisyystilastoja, mutta pelkkä työllisyyslukema ei kerro koko totuutta työmarkkinoiden terveydestä. Hyvät työpaikat -indikaattori kertoo montako prosenttia työvoimasta on pysyvässä työssä, josta saatu palkka riittää elämiseen.

2. Hyvinvointi

Talouskasvun päämääränä väitetään olevan yhteiskunnan hyvinvoinnin parantaminen. Pelkkä talouslukujen tuijottaminen ei kuitenkaan kerro onko kansa todellisuudessa onnellinen. Talouslukujen valossa on helppo väittää, että nyt menee hyvin, mutta jos ihmiset eivät oikeasti koe olevansa onnellisia tai merkittäviä, niin meillä on hyvinvointiongelma. Totuuden selvittämiseen on kuitenkin hyvin yksinkertainen keino: kysytään ihmisiltä itseltään. Hyvinvointi-indikaattori muodostetaan kysymällä ihmisiltä kuinka tyytyväisiä he ovat omaan elämäänsä, asteikolla 0-10. Arvolla 0 ihminen on täysin tyytymätön ja 10 taas tarkoittaa täydellistä tyytyväisyyttä.

3. Ympäristö

Vaikka kansalla olisi paljon avoautoja ja golf-kenttiä, niiden tuottama ilo pienenee, jos ulkoilma on myrkyllistä pienhiukkaspäästöjen takia tai jos ilmastonmuutos saa kadut tulvimaan ja pellot kuivumaan. Siksipä onkin tärkeää mitata kuinka paljon kansan elintaso kuormittaa ympäristöä. Tähän tarkoitukseen sopii hiilidioksidipäästöjen mittaaminen. Jotta vältetään ilmastonmuutoksen pahimmat vaikutukset, täytyy jokaisen maan rajoittaa hiilidioksidipäästöjään tietyn hiilibudjetin rajoissa. Tässä on oleellista käyttää kulutuspohjaisia hiilipäästöjä, joka huomioi missä päästöjä aiheuttavia tuotteita käytetään. Tällöin esimerkiksi Kiinassa valmistettu, mutta Euroopassa käytettävä tuote lasketaan Euroopan hiilibudjettiin, mikä näyttää elintason todellisen vaikutuksen ja estää päästöjen ulkoistamisen köyhempiin maihin. Ympäristö-indikaattori ilmaisee minkä verran hiilidioksidipäästöjä kansa tuottaa suhteessa heidän hiilibudjettiinsa.

4. Reiluus

Talouskasvun hedelmät eivät jakaudu tasaisesti kaikille maailman ihmisille. Maailman ihmisten rikkain 1% omistaakin yhtä paljon kuin loput 99% yhteensä. Toisaalta on todennäköistä, että keskiluokkainen suomalainen kuuluu tuohon rikkaimpaan prosenttiin. Siitä huolimatta varallisuuseroja on myös paikallisesti. Harva kannattaa täysin tasaista tulonjakoa, mutta myös äärimmäisen suuri ero tuloissa aiheuttaa yhteiskunnallisia häiriöitä. Epätasainen tulojen jakautuminen aiheuttaa stressiä ja turvattomuuden tunnetta, mutta vaikuttaa haitallisesti myös työmarkkinoiden kehittymiseen ja ympäristönsuojeluun. Reiluus-indikaattori mittaa kotitalouksien verojenjälkeisiä tuloeroja vertaamalla suurituloisimman 10% tuloja pienituloisemman 10% tuloihin.

5. Terveys

Terveys mahdollistaa työskentelyn itsensä ja muiden hyväksi ja helpottaa onnen tavoittelua. Jokainen varmasti toivoo pysyvänsä terveenä, mutta siitä huolimatta rikkaissakin maissa ihmiset sairastuvat ja kuolevat tauteihin joihin on olemassa hoitokeinoja. Näitä tauteja ovat esimerkiksi syövät, sydänsairaudet ja diabetes. Paremmalla tai enemmän saatavilla olevalla hoidolla näitä kuolemia voisi siis vähentää. Terveys-indikaattori mittaa miten suuri osa kuolemista johtuu sairauksista joita olisi voitu hoitaa.



Bruttokansantuotteelle on siis vaihtoehtoja. Kun näitä esiteltyjä indikaattoreita katsoo tarkemmin, huomaa ettei yksikään niistä kuvasta talouden suuruutta. Nimenomaan suurempaa taloutta on vuosikymmeniä pidetty yhteiskunnan kehityksen mittarina. Nämä uudet indikaattorit osoittavat kuitenkin paljon selkeämmin sen minkä pitäisi olla talouskehityksen päämäärä: hyvinvoinnin kehittymisen. Tulevissa postauksissa pyrin avaamaan indikaattoreita tarkemmin ja selvittämään niiden arvoja Suomessa ja mahdollisesti muuallakin. Voisiko nämä kaikki luvut saada yhteen Suomen tilaa kuvaavaa raporttiin, joka julkaistaisiin joka vuosi? Itse uskon, että voisi.

Kirjaesittely: Taloustiede: Käyttäjän opas

Ha-Joon Chang, Taloustiede: Käyttäjän opas (2014)

Kirja on nimensä mukainen ja antaa perustiedot monesta talouteen liittyvästä asiasta. Kirja etenee hyvällä rytmillä aiheesta toiseen eikä jumitu mihinkään aiheeseen liian pitkäksi aikaa. Jokaisesta luvusta löytyy kuitenkin lähdeluettelo, jos lukijaa kiinnostaa paneutua johonkin asiaan tarkemmin.

Kirjassa käydään läpi kapitalismin ja teollistumisen historiaa ja myös merkittävien vapaakauppaa ajavien maiden protektionistisia vaiheita. Mm. Yhdysvallat on rakentanut menestyksensä paljolti oman teollisuutensa kehittämiseen protektionisten politiikan avulla. Kehittyville maille markkinoiden vapauttaminen ei ole tuonut ikuista auvoa, mutta rikkaiden maiden valta estää köyhempiä maita hyödyntämästä samoja keinoja joita teollisuusmaat itse ovat aikoinaan käyttäneet nousunsa tukena ulkovaltojen vaikutuksen rajoittamiseen.

Kirja esittelee kaikki merkittävimmät taloustieteen teoriat ja osoittaa miten jokainen teoria sisältää omat oletuksensa. Vaikka taloustieteilijät usein puhuvat talousasioista jotenkin varmoina, ei noita oletuksia voi sivuuttaa. Ihmiset eivät aina käyttäydy rationaalisesti, yritykset eivät aina investoi ennustetusti eikä rikkaille jaettu ylimääräinen raha suinkaan automaattisesti valu pohjalle. Suosittukaan teoria ei välttämättä sovi jokaiseen tilanteeseen, jonka tähden taloustieteilijän sanoja tulisi kuunnella kriittisellä korvalla. Eri teoriat esitellään tehokkaasti ja niiden eroja ja puutteita painottaen. Itse tutustuin kirjan myötä ensimmäistä kertaa hieman tarkemmin mm. Marxilaiseen taloustieteeseen.

Kirja käsittelee myös asioita kuten köyhyys, työttömyys ja valtion rooli taloudessa. Sivuilta löytyy tietoa myös talousjärjestelmän toimijoista kuten pankeista ja pörsseistä. Myös taloudellisen kehityksen ja taloudellisen tasa-arvon mittarit ovat mielenkiintoisia aiheita. Bruttokansantuotteen sijaan talouden kehitystä voisi mitata laskemalla investointien tai tutkimuksen osuutta bruttokansantuotteesta, sillä pelkkä finanssimarkkinoiden johdannaiskauppa ei paranna ihmisten elinoloja, vaikka nostaisikin BKT:tä. Myöskään jälkiteollisen palveluyhteiskunnan harhaa ei pidä uskoa. Maailman rikkaimpiin maihin kuuluva Sveitsi ei maineestaan huolimatta ole pelkkä pankkien keskittymä, vaan Sveitsin talouden merkittävin sektori on teollinen tuotanto.

Kirja on erinomainen yleisteos kaikkeen talouteen liittyvään. Kirjoitustyyli on selkeä ja helppo ja kirjan voi lukea kuka tahansa ilman mitään taustatietoja. Suosittelenkin kaikille joita yhtään kiinnostaa ympäröivä yhteiskunta. Jos se taas ei kiinnosta, niin suosittelen miettimään uudestaan ja lukemaan tämän kirjan siitä huolimatta. Teos löytyy kirjastosta, myös e-kirjana, jolloin lukuprosessin voi mahdollisesti aloittaa suoraan tämän päivityksen luettuaan. Lopuksi pari sitaattia:

"Taloustiede on poliittista. Se ei ole eksakti tiede eikä voi koskaan ollakaan: talousteiteessä ei ole objektiivisia totuuksia, jotka voidaan osoittaa paikkansapitäviksi ottamatta poliittista tai moraalista kantaa. Kun kuulee taloutta koskevan väittämän, on aina esitettävä ikivanha kysyms: Cui bono? Kuka hyötyy? Sitä käytti jo roomalainen valtiomies ja puhetaidon mestari Cicero."

"Vuonna 2008 käynnistyi globaali finanssikriisi, joka muistutti tylysti, ettemme saa jättää taloutta taloustieteilijöiden ja muiden teknokraattien armoille. Meidän kaikkien on ryhdyttävä aktiivisiksi talouskansalaisiksi ja osallistuttava taloutemme hoitamiseen.

Taloustiede ei ole läheskään niin vaikeaa kuin taloustieteilijät antavat ymmärtää. Kun hankkii jonkinlaiset perustiedot talouden toiminnasta, talouden tapahtumien seuraaminen vie paljon vähemmän aikaa ja vaivaa. Aktiivinen talouskansalaisuus on kuin pyörällä ajo, kielen opettelu tai taulutietokoneen käyttö: kun selviää alkuvaikeuksista ja harjoittelee säännöllisesti, se käy kerta kerralta helpommaksi.

Lupaathan kokeilla."

Kirjaesittely: Blueprint for Revolution

Srdja Popovic, Blueprint for Revolution: How to Use Rice Pudding, Lego Men, and Other Nonviolent Techniques to Galvanize Communities, Overthrow Dictators, or Simply Change the World (2015)

Vaikka kirjan nimi on pitkä, sen lukemiseen ei mennyt pitkään. Kirja on nimittäin todella viihdyttävä ja helppolukuinen. Kirja on serbialaisen kansalaisaktivistin äärimmäisen mielenkiintoinen kuvaus siitä miten väkivallaton muutos onnistuu, oli kyseessä sitten jokin pieni asia kuten raejuuston hinta tai ihan oikea vallankumous. Kirjoittaja on itse elänyt Milosevicin diktatuurissa ja ollut kärkihahmona vastarintaliikkeessä, jonka ansiota oli vapauden saaminen kansalle. Sittemmin hän on toiminut neuvonantajana muille aiheesta kiinnostuneille, kuten Egyptin vallankumouksellisille Arabikevään aikana.

Kirjassa esitellään todelliseen muutokseen vaaditut vaiheet. Popovicin mukaan, toisin kuin kansalaisaktivismissa yleensä, mielenosoituksen tulisi olla muutoksen viimeinen askel, ei ensimmäinen. Sitä ennen täytyy tehdä pohjatyötä, jonka merkitys jää helposti huomaamatta vain lopputulosta tuijottavilta tarkkailijoilta. Kirjassa on paljon esimerkkejä suoraan Popovicin omasta elämästä, mutta myös muualta, kuten Gandhin vastarinnasta Intiassa ja homojen oikeuksien kamppailusta Yhdysvalloista. Oli todella jännittävää lukea mm. miten diktatuurin allakin pystyttiin löysäämään kaikkien pelkäämän kiduttajan uhkaa tuomalla tämän toimet hänen ystäviensä tietoon.

Popovic antaa suurta arvoa symboleille ja Serbian vastarintaliikkeen nyrkkilogoa käytettiinkin sekä ystävien löytämiseen, uskollisuuden testaamiseen ja tietoisuuden levittämiseen. Kenties tärkein asia on kuitenkin selkeät tavoitteet ja pienet voitot. Minkä tahansa suuria asioita tavoittelevan liikkeen tulisi ensinnäkin määritellä itselleen selkeä tavoite, jonka saavutettuaan voidaan julistautua voittajaksi. Mikäli tavoite on hyvin suuri, ei tuli kuitenkaan rynnätä suoraan sitä kohti, vaan hankkia liikkeelle arvostusta ja vaikutusvaltaa täyttämällä ensin pienempiä osatavoitteita. Pienet voitot antavat liikkeelle uskottavuutta ja lisää tukijoita, jolloin liike voi jatkaa kohti suurempia tavoitteita. Selkeästi ilmaistut tavoitteet tarjoavat myös päättäjille mahdollisuuden jollain tavalla vastata vaatimuksiin. Tavoitteita täytyy kuitenkin miettiä tarkkaan. Onko päämääränä syrjäyttää diktaattori (joka pian korvataan uudella) vai saada aikaan demokratia ja vapaus?

Huumorin rooli on myös tärkeä. Kun pelätty fasistipoliisi saadaan jahtaamaan kalkkunoita keskustan kaduilla, alkaa pelkokin vähitellen laantua. Entä miten pitää suhtautua hallitukseen, joka kieltää lelujen järjestämät mielenosoitukset?

Kirja on hauska ja mieltäavartava sekä hyvin vaikea laskea alas. Se on myös sopivan lyhyt ja ytimekäs eikä jää missään välissä jaarittelemaan eri aihealueista. Suosittelen kirjaa varauksetta kaikille, jotka itse harjoittavat kansalaisaktivismia tai ovat muuten vain kiinnostuneita siitä miten muutosta on saatu aikaan maailmalla.

Kirjaesittely: Ostettua aikaa

Esittelen blogissa lukemiani kirjoja, tarkoituksena saada muutkin lukemaan niitä ja kasvattamaan yhteiskunnan kokonaistietämystä tärkeistä asioista

Wolfgang Streeck, Ostettua aikaa - Demokraattisen kapitalismin lykätty kriisi (2012)

Tämä on saksalaisen taloustieteilijän kirjoittama kirja kapitalismin kehityksestä 60-luvulta eteenpäin. Kirjassa esitetään valtioiden siirtymää keynesiläisestä verovaltiosta velkavaltion kautta vakauttajavaltioksi, jossa verotus nähdään suurena pahana ja valtion ainoa tehtävä on ottaa velkaa ja "palauttaa markkinoiden luottamusta". Uusliberalistinen markkinoiden vapauttaminen kaikesta valtion kontrollista esitetään uhkana demokratialle, kun kansan vaikutusvaltaa heikennetään "markkinaväen" painostuksesta. Myös EU:n talouspolitiikka, erityisesti euron myötä, todetaan ongelmalliseksi heikommin menestyville maille, jotka ilman täyttä kontrollia omasta taloudestaan eivät kykene nousemaan suosta johon ovat vajonneet. Jotta valtiot voisivat taata tyytyväisyyden sekä kansalle että markkinoille, ne joutuvat velkaantumaan enemmän ja enemmän. Jossain vaiheessa kriisin lykkäämistä ei kuitenkaan voi enää jatkaa. Mitä sitten tapahtuu?

Kirja on kirjoitettu hieman ironisella tyylillä markkinavoimille irvaillen. Mielenkiintoisesta aiheesta huolimatta koin kirjan kuitenkin paikoin vaikeaselkoiseksi. Kirjasta löytyy paljon lähdeviitteitä, joiden kautta asioista kiinnostunut kykenee tutustumaan tarkemmin tutkittuun tietoon. Kirja jätti jälkeensä hieman ahdistuneen olon ja kysymyksen, voiko hyvinvointiyhteiskuntaa pelastaa kapitalismilta?

"Nykypäivän Länsi-Euroopassa suurin uhka ei ole enää nationalismi, eikä varsinkaan saksalainen nationalismi, vaan hayekilainen markkinaliberalismi. Rahaliiton loppuunsaattaminen sinetöisi kansallisen demokratian lakkauttamisen Euroopassa - ja samalla sen ainoan instituution lakkauttamisen, jota vielä voitaisiin käyttää, kun puolustaudutaan vakauttajavaltiota vastaan. Jos historialliset erot Euroopan kansojen välillä ovat liian suuria integroitaviksi lähitulevaisuudessa yhteiseen demokratiaan, näitä eroja edustavia instituutioita voidaan kenties käyttää jarrukiiloina demokratiattomaan yhtenäismarkkinavaltioon viettävällä tiellä. Se olisi toiseksi paras ratkaisu. Ja niin kauan kuin parasta ratkaisua ei ole, toiseksi paras on paras."

Dear Matafele Peinam

Hyödynsin Yle Areenan viime hetken mahdollisuutta ja katsoin ilmastodokumentin "Tulevilla rannoilla". Elokuvassa seurattiin yhden miehen matkaa, kun hän yritti selvittää mitä yksi ihminen voi tehdä varmistaakseen, etteivät hänen lastensa lapset joudu elämään nykymaailmaa huonommassa paikassa. Matkalla kohdattiin muita ilmastoaktivisteja, mutta myös nykymenon kannattajia. Esimerkiksi hiilikaivoksen työntekijät pitivät työtään äärimmäisen tärkeänä ja saivat mielihyvää, kun ajattelivat miten heidän hiilellään tuotettu sähkö auttaa ihmisiä. Yksi heistä kommentoi näin:

"Emme polta hiiltä huvin vuoksi. Poltamme sitä luodaksemme jotain. Jätämme jälkeemme jotain, mikä on tärkeämpää kuin puhdas ilma. Rakennamme yhteiskuntaamme ja seuraava sukupolvi keksii tavan puhdistaa ilman."

Teollinen yhteiskunta onkin noussut kukoistukseensa juuri hiilen avulla, mutta ajatus, että tiedostetun ongelman ratkaisu jätetään vielä syntymättömien huoleksi, on todella ahdistava. Ongelma on tunnettu jo 1900-luvun alkupuolella ja tekninen ratkaisukin on keksitty jo 1950-luvulla. Suurin pulma tuntuukin olevan viestinnässä, kun kumpaakaan noista edellisistä asioista ei ole saatu riittävän voimakkaasti ajettua niiden tietoisuuteen, jotka voisivat pulmaan puuttua. Kenties tapa välittää viestiä on ollut väärä. Kenties jokin muu viesti on ollut voimakkaampi. Täytyy löytää keino peittää tuo toinen viesti karun totuuden alle. Toimikoon inspiraationa Marshallinsaarten Kathy Jetnil-Kijiner, joka esitti vaikuttavan runon YK:n ilmastotapaamisessa:


Dear Matafele Peinam,

you are a seven month old sunrise of gummy smiles
you are bald as an egg and bald as the buddha
you are thighs that are thunder and shrieks that are lightning
so excited for bananas, hugs and
our morning walks past the lagoon

Dear Matafele Peinam,

I want to tell you about that lagoon
that lucid, sleepy lagoon lounging against the sunrise

Men say that one day
that lagoon will devour you

they say it will gnaw at the shoreline
chew at the roots of your breadfruit trees
gulp down rows of your seawalls
and crunch your island’s shattered bones

They say you, your daughter
and your granddaughter, too
will wander rootless
with only a passport to call home

Dear Matafele Peinam,

don’t cry

mommy promises you

no one
will come and devour you

No greedy whale of a company sharking through political seas
no backwater bullying of businesses with broken morals
no blindfolded bureaucracies gonna push
this mother ocean over
the edge

No one’s drowning, baby
no one’s moving
no one’s losing
their homeland
no one’s gonna become
a climate change refugee

or should i say
no one else

To the Carteret Islanders of Papua New Guinea
and to the Taro Islanders of the Solomon Islands
I take this moment
to apologize to you
we are drawing the line here

because baby we are going to fight
your mommy daddy
bubu jimma your country and president too
we will all fight

and even though there are those
hidden behind platinum titles
who like to pretend
that we don’t exist
that the Marshall Islands
Tuvalu
Kiribati
Maldives
and Typhoon Haiyan in the Philippines
and floods of Pakistan, Algeria, Colombia
and all the hurricanes, earthquakes, and tidalwaves
didn’t exist

still
there are those
who see us

hands reaching out
fists raising up
banners unfurling
megaphones booming
and we are
canoes blocking coal ships
we are
the radiance of solar villages
we are
the rich clean soil of the farmer’s past
we are
petitions blooming from teenage fingertips
we are
families biking, recycling, reusing,
engineers dreaming, designing, building,
artists painting, dancing, writing
and we are spreading the word

and there are thousands out on the street
marching with signs
hand in hand
chanting for change NOW

and they’re marching for you, baby
they’re marching for us

because we deserve to do more than just
survive
we deserve
to thrive

Dear Matafele Peinam,

you are eyes heavy
with drowsy weight
so just close those eyes, baby
and sleep in peace

because we won’t let you down

you’ll see

Uuden blogin esittely

Olen kolmekymppinen ihmiskunnan ja ympäristön hyvinvoinnista huolestunut kaupunkilainen, ekomodernisti ja energiatekniikan tutkija. Viime aikoina olen kokenut suuren yhteiskunnallisen heräämisen ja maailman monet vääryydet vaivaavat. Tämän takia päätin perustaa uuden viestikanavan, jotta huutoni cyberavaruuteen ei häviäisi aivan niin nopeasti kuin Facebookin feedi. Tämän blogin tavoitteena on pohtia ääneen yhteiskunnan ja ympäristön ongelmia ja lisätä sekä kirjoittajan että lukijoiden ymmärrystä näistä asioista. Mikäli ongelmiin löydetään ratkaisujakin, niin mikäs sen parempaa. Maailmassa on jo ennestään monta blogia, mutta nyt on yksi enemmän.