Riistäjät keskuudessamme

Eräs yritys tarjoaa sijoittajille kuukausittaista tuottoa rahoilleen. Tässä katkelma yrityksen nettisivujen kysymykset ja vastaukset -osiosta (nimi sensuroitu jännityksen ylläpitämiseksi):

"Mitä teette sijoitetuilla varoilla?

Sijoituksilla rahoitamme luottoliiketoimintaamme ja sen kasvua. Yhtiön kokonaisrahoitus koostuu omistajien tekemistä sijoituksista, rahoituslaitoksilta saaduista lainoista, B/C-sarjan osakkeista sekä yhtiön omista voittovaroista. Palvelun kautta kerättävä rahoitus on täten yksi osa yhtiön ulkopuolista rahoitusta. Palvelulla kerätyillä varoilla mahdollistetaan asiakasmäärän, liiketoiminnan ja saatavakannan kasvattaminen."

Käsi ylös kenen mielestä tämä oli selvä vastaus? Jaa, ei nouse käsiä? Noh, tässä sama suomeksi:

Kuva 1. Blue Finance Groupin mainos.

Kyseessä on siis Osinkotuottoa.fi-palvelu, jonka kautta kuka tahansa voi sijoittaa pikavippeihin ja kerätä siitä tasaista 7% vuosituottoa. Tämä on Blue Finance Groupin pyörittämän yrityksen sijoittajille tarkoitettu osio. Ylläoleva sitaatti antaa ainakin minulle vaikutelman, että todellista tulonlähdettä yritetään peitellä. Tämä on toki ymmärrettävää, koska yrityksen tuotot perustuvat lähes rikolliseen toimintaan, jossa vähätuloiset kärsivät, sijoittajia huijataan ja lopulta riistäjien tuotot maksetaan verovaroilla.

Älä velkaa ota...

Firman toinen, lainanottajille tarkoitettu puoli löytyy Blue Financen nimellä osoitteesta https://www.bluefinance.fi/. Sieltä kuka tahansa voi napata itselleen vaikkapa 2000 € Joustoluoton eli tutummin pikavipin. Kyseisen luoton ehdot näkyvätkin heti etusivulla, mutta listataan ne vielä tähän:

Kuukausikorko 8%, nostopalkkio 15%, laskutuslisä 5 €/kk.

Pikavippi kasvaa siis jo välittömästi nostohetkellä 15% korkoa, jonka päälle lisätään kuukausittaiset korot ja kiinteä laskutuslisä. Blue Finance ilmeisesti suosii velan takaisinmaksua tasaerinä, ennaltamäärätyn takaisinmaksuajan puitteissa. Paljonko nuo eri tekijät sitten lopulta vaikuttavat ja miten paljon lainaaja joutuu maksamaan takaisin?

Otetaan malliksi vaikkapa juuri etusivulla mainostettu 2000 € luotto ehdotetulla 12 kk laina-ajalla. Tällöin lainasaldo nousee heti nostohetkellä 300 € nostopalkkion takia. Laskutuslisää pulitetaan melko vaatimattomat 60 €, mutta kuukausikoroista kertyykin sitten 1362 € potti! 2000 € lainaa piti siis lopulta maksaa takaisin 3722 €, jolloin kokonaiskoroksi tuli 86%. Vertailun vuoksi esimerkiksi omassa luottokortissani on vain noin 6% vuosikorko.


Tein Google Sheetsiin pikavippilaskurin, jossa voi kokeilla erilaisten lainaehtojen vaikutusta kokonaiskorkoon, kun lainaa lyhennetään tasaerinä. Vihreällä taustalla olevia numeroita voi muutella vapaasti.

...äläkä myöskään anna

Yksityinen sijoittaja on ehkä myhäillyt tyytyväisyyttään Blue Financen osinkojen kilahdellessa tilille. Hymyn luulisi kuitenkin hyytyvän, kun vertailee omaa tuottoaan pikavippifirman todelliseen tulokseen. Firma siis maksaa parhaimmillaan 7% vuosituottoa sijoittajan tarjoamalle pääomalle. Samalla firma kuitenkin tuottaa uskomatonta tulosta veloittaessaan uhrei... asiakkailtaan 8% kuukausikorkoa. Kuva 2 havainnollistaa hyvin epäsuhtaa tuotonjaossa. Sijoittaja ottaa kaiken riskin ja pikavippifirma taas lähes kaiken tuoton. Yrityksen osuus voitoista on siis 11 kertaa suurempi kuin sijoittajan. Tämä ei edes ole pelkkä teoreettinen laskelma, vaan yritys raportoi myös kotisivullaan saavansa yhdessä kuukaudessa kerättyä koko vuoden tuotonmaksuun vaaditun summan. Hyväksikäytettyjä löytyy siis rahavirran molemmin puolin.

Kuva 2. 2000 € velkasaldon kehitys sekä pikavippifirman ja sijoittajan tuotot.

Verokarhun kukkarolla

Ongelmallisin asia pikavipeissä on se, että sen viheliäisistä koroista huolimatta jotkut ihmiset haksahtavat niitä ottamaan. Osa velallisista on nuoria, jotka juuri aloittavat itsenäistä elämää eivätkä vielä hallitse talouttaan ja käyttävät helppoa rahaa tarpeettomaan shoppailuun. Jotkut taas saattavat turvautua pikavippiin pakon edessä, kun sairastuminen on vienyt työkyvyn. Tilanteita on monia, mutta lopputulos on valitettavan usein velkakierre, josta vähävarainen ei näe poispääsyä. Pikavippejä saatetaan ottaa edellisen pikavipin maksamiseen, mutta kuten aiemmista laskelmista huomattiin, tämä on täysin kestämätön ratkaisu.

Kuinka suurista summista näissä kulutusluotto-ongelmissa sitten on kysymys? Arvuuttelin tätä talousviisaalta toveriltani, joka veikkasi vastaukseksi "muutamaa tonnia". Totuus on kuitenkin tarua karumpaa, sillä velkaneuvontaa tarjoavaan Takuusäätiöön yhteyttä ottaneilla velkaongelmaisilla oli viime vuonna velkaa keskimäärin 33 800 €. Tämä on aivan käsittämätön summa, mutta kulutusluottojen ketjutuksille, nostopalkkioilla, koroilla ja perintäkuluilla sen kuitenkin pystyy keräämään. Tuo oli siis keskimääräinen summa ennätysmäisen 43 000 yhteyttä ottaneen ihmisen keskuudesta. Joillain onnettomilla oli jopa yli 100 000 € velkoja, ja näitäkin tapauksia oli 50% enemmän kuin edellisvuotena. Esimerkiksi tuolla keskimääräisellä velkasummalla pelkkä velan KUUKAUSITTAINEN korko olisi 2700 €. On selvää, että tällaisen summan maksaminen tuottaisi vaikeuksia hyvätuloisellekin ja pienituloiselle se on kiistatta mahdotonta.

Vuonna 2018 suomalaisilla oli kulutusluottoja noin 15,8 miljardin euron arvosta. Eipä siis ihme, että maksuhäiriömerkintä on jo yli 380 000 suomalaisella. Ulosotossa oli 577 000 velallista, mikä oli 3,4% enemmän kuin edellisvuotena. Tämä syö vahvasti velallisen työmotivaatiota, sillä tulojen kasvaessa yli 700 €, verojen ja ulosoton yhdistelmä vievät 75% lisätulosta. Kun samalla menettää työttömyys- ja toimeentulotuet, ei työnteosta saa mitään hyötyä.

Tällaisessa tilanteessa syrjäytymisen riski on suuri, ja jos työtuloja ei ole, jää velanmaksu lopulta muiden veronmaksajien harteille erilaisten tukien muodossa. Mikä tahansa valtion rahallinen tuki velalliselle on käytännössä pikavippaajan subventoitia verorahoilla. Kelan ohjeistuksen mukaan velkajärjestelykään ei ole este tuen maksamiselle, joten tässäpä on ainakin yksi selvä haitallisen yritystuen muoto. Mitään epäselvyyttä tukemisesta ei ole, kun tälläkin lainasivustolla ihan suoraan tarjotaan lainaa työttömille. Pikavippifirma siis siirtää pääoman menettämisen riskin rahoittajilleen, ajaa velallisensa taloudelliseen ja henkiseen ahdinkoon ja maksattaa lopulta kaiken veronmaksajilla.

Epärehelliset ja epätoivoiset

Elielinaukiolla on nyt useita viikkoja partioinut uuden Mash-pikavippiyhtiön mainostenjakaja. Ensikohtaamisellani heillä oli mukanaan dinosauruspukuinen avustaja. Odotin saavani käteeni jonkin Heurekan dinonäyttelyn mainoksen, mutta se olikin jotain aivan muuta.

Tulipa kerran Elielinaukiolla vastaani dinosaurus ja lappuja jakava tyttö. Luulin saavani käteeni jonkin Heurekan dinonäyttelyn mainoksen, mutta kyseessä olikin uuden Mash-pikavippiyhtiön mainos. Samoja mainoksia on jaettu viikkokausia kaikille rautatieaseman ohi kulkeville

Kuva 3. Mash-pikavippimainos.

Kuva 3 näyttää, että lainan vuosikorko on 19,90%. Jos kuitenkin katsotaan tarkemmin viereistä taulukkoa, niin totuus paljastuu.

Kuva 4. Mash-pikavipin hintaesimerkit lähempää katsottuna.

Kuva 4 esittää erilaisia kustannusesimerkkejä. Yksinkertaisin tapaus on 100 € laina 12 kk takaisinmaksuajalla. Jos taulukkoa katsoo hyvässä valossa todella tarkkaan, pystyykin lukemaan mikä on lainan todellinen kokonaiskustannus: 157,80 €. Siis melkein 58% vuosikorko! Lisäsumma syntyy kuukausittaisista "käsittelykuluista". Tavallaan yhtiö ei valehtele, mutta tietävät itsekin homman niin hämäräksi, että totuus täytyy piilottaa mikroskoopilla luettavaan kirjainkokoon.

Pikavippimaailmaa voi tarkastella myös sijoittajan näkökulmasta Lainaaja-palvelun kautta. Siellä käyttäjät voivat selailla lainahakemuksia ja valita joukolla myönnetäänkö laina ja millä korolla. Rekisteröidyin palveluun ja katselin sieltä millaisia lainapyyntöjä siellä tehdään.

Kuva 5. Esimerkki Lainaaja-palvelun lainanhakijasta.

Kuvasta 5 nähdään, että esimerkin lainanhakija raportoi nettotuloikseen 1400 €/kk ja että tästä 632 € kuluu kahdeksan aiemman pikavipin maksamiseen. Kun henkilön nettotuloista 45% menee korkeakorkoisten lainojen maksamiseen, niin lisälainanannon luulisi olevan poissa laskuista. Pikavippien maailma on kuitenkin omanlaisensa ja tämäkin 1000 € lainahakemus hyväksyttiin. Tällaisessa lainassa häviäjiä lienevät lopulta sekä ottaja että antaja.

Ongelman ratkaisu

Keskuudessamme on siis joukko roistoja, jotka häikäilemättömästi hyödyntävät ihmisten talousahdinkoa tai puutteellisia taloustaitoja. Mitä tälle voi tehdä? Oma ehdotukseni olisi takavarikoida kaikki pikavippifirmoihin sijoitut varat valtiolle ja laittaa yritysten omistajat häpeäpaaluun Elielinaukiolle, mutta se ei tuskin tulee toteutumaan. Muitakin ideoita onneksi on.

Yksinkertainen ajatus on määrittää lainoille maksimikorko. Näin onkin jo 2013, määräämällä alle 2000 € lainoille 50% korkokatto. Tätä kuitenkin kierretään esimerkiksi tarjoamalla yli 2000 € luottolimittiä, jota ei kuitenkaan ole pakko nostaa. Myös toistuvia käsittelykuluja veloittamalla voidaan ohittaa laki, kuten Mashin esimerkki osoittaa. Nykyhallitus on onneksi ottanut asian myös agendalle ja nyt työn alla onkin 30% korkokatto myös yli 2000 € lainoille. Tähän ehdotukseen kuuluu myös, että luottokustannuksia ei saa periä yli 150 € vuodessa.

Osa kulutusluottojen ongelmista ilmenee erilaisina perintäkuluina, kun lainaa ei olekaan saatu maksettua. Ongelmaa täytyy siis hoitaa myös varsinaisen lainasektorin ulkopuolella. Yksi ratkaisumahdollisuus olisikin määrätä perintäkuluille absoluuttinen yläraja. Tällöin perinnän kokonaiskustannus ei voisi ikinä ylittää esimerkiksi 50% alkuperäisestä lainasummasta. Tämä estää pienen lainan paisumisen tähtitieteellisiin summiin toistuvien perintäoperaatioiden seurauksena.

Radikaali ratkaisu ylisuurten velkojen hoitamiseen olisi mahdollistaa henkilökohtainen konkurssi. Jos ylivelkaantunut henkilö voisi hakeutua konkurssiin, niin tiettyjen ehtojen mukaisesti velkoja ei yksinkertaisesti tarvitse enää maksaa ja velkaantunut voi aloittaa uuden elämän puhtaalta pöydältä. Tämä pakottaisi pikavippifirmat miettimään kenelle lainoja jaetaan, koska huolimattomasti jaettuja rahoja ei välttämättä enää saisi takaisin. Tämä toisi todellista markkinataloutta myös pikavippisektorille. Päättäjät ovatkin tämän eduskunnan aikana miettineet asiaa.

Eräs työkalu kansallisen velkaongelman hoitoon olisi positiivisen luottorekisterin käyttöönotto. Nykyään käytössä oleva negatiivinen luottorekisteri kertoo onko henkilöllä maksuhäiriömerkintää, mutta tiedon siirtyminen rekisteriin kestää kuukausia, jonka aikana velka voi kasvaa entisestään. Positiivisessä luottorekisterissä taas on reaaliaikaiset tiedot lainanhakijan kaikista lainoista, pääomista ja tuloista. Tällöin potentiaalinen lainanantaja voi heti tarkastaa onko hakija kenties pian ajautumassa maksuvaikeuksiin ja onko lainan takaisinmaksulla mitään realistista mahdollisuutta. Tämä mahdollistaisi lainanannon vastuullisille lainanhakijoille, joille pikavippi on poikkeus eikä sääntö. Positiivinen luottorekisteri onkin käytössä jo melkein kaikissa Euroopan maissa, lukuunottamatta Suomea, Tanskaa ja Ranskaa. Instantor-palvelu toimii kuitenkin eräänlaisena positiivisen luottorekisterin korvikkeena.

Edellisistä ratkaisuista olisi varmasti hyötyä yhteiskunnallisella tasolla, mutta yksittäiselle lisärahan tarpeessa olevalle ihmiselle niistä ei ole apua. Jos pienituloisen täytyy yllättäen ostaa vaikkapa uusi jääkaappi rikkoutuneen tilalle, voi pikavippi tuntua ainoalta vaihtoehdolta, vaikka niiden korkoehdot ymmärtäisikin. Aiemmin mainittu Takuusäätiö tulee kuitenkin jälleen hätiin! Takuusäätiö nimittäin tarjoaa pienlainoja, jotka on tarkoitettu juuri tällaiseen tarpeeseen. Pienlainaa voi saada 200 - 2000 euroa ja sen vuosikorko on tällä hetkellä 4,25% ilman mitään muita kuluja. Takuusäätiö ei anna pienlainaa holtittomasti, vaan hakijalla täytyy olla jonkinlainen realistinen maksusuunnitelma, josta voi kuitenkin neuvotella säätiön kanssa. Jos olet joskus päätynyt ottamaan pikavipin, pidä jatkossa mielessä Takuusäätiön pienlaina ja kerro siitä myös tuttavillesi. Takuusäätiö mahdollistaa lainanotonoikeaan tarpeeseen ilman vaaraa pikavippien velkakierteestä.

Pienlainoja ei myönnetä muiden velkojen maksamiseen, mutta Takuusäätiöllä on erillinen takausmekanismi myös vanhojen velkojen yhdistämistä varten. Näiden lainojen saaminen vaatii kuitenkin paljon aikaa suuren kysynnän vuoksi. Takuusäätiö tarjoaa myös velkaneuvontaa, jota kannattaa ehdottomasti hyödyntää jo ennen kuin tilanne riistäytyy käsistä. Takuusäätiön nettisivulta löytyy oppaita, koulutuksia ja taloussovelluksia, kannattaa tutustua.

Rahamaailmassa liikkuu monenlaisia roistoja, mutta onneksi myös ainakin yksi hyväntekijä. Pikavippi ei juuri koskaan ole oikea ratkaisu, joten harkitse sitä hyvin tarkkaan. Ehdottomassa tarpeessa ota yhteys Takuusäätiöön. Poliitikoilta tarvitaan nyt tehokkaita päätöksiä tämän velkavitsauksen kitkemiseksi.

#sikavippi

Kirjaesittely: Factfulness

Hans Rosling, Ola Rosling, Anna Rosling Rönnlund, Factfulness / Faktojen maailma (2018)

Ennen kuin luet tätä tekstiä eteenpäin, testaa tietämyksesi maailman tilasta Gapminderin testissä.

Kirjan koko nimi on Factfulness: Ten reasons we're wrong about the world - and why things are better than you think. Se käsittelee ihmisten käsittämättömän huonoa tietämystä maailmasta. Erittäin suurella ja monipuolisella otannalla on huomattu, että ihmiset vastaavat yksinkertaisiin monivalintakysymyksiin systemaattisesti enemmän väärin kuin tikkaa heittävä apina, koulutustasosta tai erikoisosaamisesta huolimatta. Ehkä huomasit itsekin vastanneesi vähemmän kuin täydellisesti? Hans Rosling on ihmetellyt ilmiötä yhdessä poikansa ja tämän vaimon kanssa pitkään, ja tässä kirjassa esitellään syitä tälle suurelle erehtyväisyydelle.

Kirja on jaettu osioihin erilaisten käsitysharhojen tai virheanalyysejä aiheuttavien vaistojen mukaan. Kirjassa käsitellään kymmenen yleistä tapaa, jolla ihmiset erehtyvät. Jokaisen luvun alussa on pieni tositarina, joka johdattelee aiheeseen ja tämän jälkeen alkaa todellinen opetus. Kirja käyttää selitysten tukena Gapminderin testin kysymyksiä, jolloin erityisesti testin tehneillä konkretia pysyy hyvin mukana lukiessa. Jokaisen luvun lopussa on pikakertaus ydinasioista sekä käytännön vinkkejä siihen kuinka välttää tarkasteltavana ollut virhetyyppi.

Kirja opettaa kiinnittämään huomiota todellisiin lukuihin ja muutosnopeuksiin. Asiat voivat olla huonosti, mutta myös menossa parempaan päin. Kirjan mukaan useimpien yhteiskunnallisten ongelmien kohdalla asia onkin juuri näin. Länsimaalaisten käsitys muusta maailmasta vaikuttaa olevan menneiltä vuosikymmeniltä, vaikka julkista dataa ja lukuarvoja on saatavilla enemmän kuin koskaan ennen. Rosling kehottaakin ihmisiä tutkimaan lukuja, niiden muutoksia ja keskinäisiä suuruksia, jotta oppisimme ymmärtämään mittasuhteita ja merkittävyyttä sekä toimimaan järkevällä tavalla. Riittämätön tai kiireellinen lukujen analysointi johtaa usein huonoihin johtopäätöksiin ja virheellisiin toimiin, jotka voivat aiheuttaa jopa kuolonuhreja.

Rosling toteaa käsitteen rikkaista ja kehittyvistä maista vanhentuneeksi ja suosittelee mieluummin kiinnittämään huomiota tuloluokkiin. Jokaisessa maassa väestön välillä on tuloeroja ja suunnilleen saman tulotason ihmiset elävät hyvin samantyylistä elämää, maasta riippumatta. Tätä voi tarkastella kirjassakin esiteltävän Dollar Street -nettisivun kautta.

Kirja etenee loogisessa jatkumossa, mutta se on silti jaettu diskreetteihin paketteihin, joten kirja sopii hyvin luettavaksi pienissä osissa. Varsinainen kirja on yllättävän lyhyt, sillä kirjan viimeinen neljännes sisältää vain liitteitä ja taustatietoja. Kaikenkaikkiaan tämä oli erinomainen lukukokemus ja vaikka olinkin jo valmiiksi kova pyörittelemään numeroita, oli kirjassa myös itselleni uusia näkökantoja. Suosittelen kirjaa niille, jotka haluavat ymmärtää maailmaa, pitävät tilastoista tai inhoavat väärässä olemista.