Aktiiviset ja passiiviset rahastot
Aktiivisessa rahastossa rahastonhoitajalle maksetaan palkkaa rahaston hoitamisesta. Tavoitteena on, että rahastonhoitaja tekisi parempia osakevalintoja kuin asiaan perehtymätön sijoittaja. Ongelmana on, että vaikka rahastonhoitaja onnistuisikin tehtävässään, menettää asiakas - eli sijoittaja - usein hyvien sijoitusten hyödyt juurikin aktiivisen rahastonhoidon palkkioihin. Toinen suuri ongelma ovat eturistiriidat: rahastoyhtiön kannattaa myydä asiakkailleen mahdollisimman kalliita rahastoja huolimatta siitä miten hyvin ne tuottavat. Jos asiakas ei ymmärrä asiaa riittävästi, ei hinnasta osaa valittaa.
John Boglen perustaman Vanguard-rahastoyhtiön idea oli yhdistää rahastonhoitajan ja asiakkaan eli sijoittajan edut. Ensinnäkin Vanguardin rahastot sijoittavat laajasti kaikkiin pörssi-indeksiin kuuluviin yhtiöihin (esim. Yhdysvaltojen 500 suurinta yritystä), jolloin rahaston hoitaminen on yksinkertaista ja halpaa. Toiseksi, Vanguard-yhtiön omistavat Vanguard-rahastot. Siis jokainen Vanguardin rahastoihin sijoittava omistaa myös palan rahastoyhtiötä. Mahdolliset rahastonhoitopalkkiot palaisivat siis joka tapauksessa takaisin sijoittajille, joten niitä ei ole edes järkeä kerätä. Tämä rakenne on mahdollistanut piensijoittajille helpon ja tuottoisan sijoittamisen vailla huolta perinteisten pankkien ja varainhoitoyhtiöiden perimistä ylisuurista palkkioista.
Indeksirahastot eivät lupaa satumaisia voittoja, vaan keskimääräistä tuottoa. Aktiiviset rahastot taas lupaavat hyviä tuottoja, mutta hyvin harvoin lunastavat lupauksensa. Indeksin voittaminen onnistuu toki monilta aktiivisilta rahastoilta ajoittain, mutta ei tasaisesti pitkällä aikavälillä. Parin vuoden takaisen raportin mukaan vain 12% aktiivisista rahastoista onnistui voittamaan passiivisen indeksirahaston tuotoissaan viiden vuoden ajanjaksolla. Tähän on yksinkertainen syy: kulut.
 |
| Kuva 1 |
Kuva 1 näyttää 10 000 € sijoituksen tuotot, kun markkinatuotto on 7% ja vuotuinen hallinnointipalkkio on 0-3% sijoituksen arvosta. Vaikka prosentin tai parin ero ei vaikuta suurelta, 20 vuoden aikana pienet erot alkuperäiseen 7% vuosituottoon todellakin näkyvät. Ilman hallinnointipalkkiota, sijoituksen arvo olisi 38 700 €, mutta melko tyypillisellä 2% kululla saavutetaan vain 26 500 € arvo. Saatiin siis 16 500 € voittoa ja maksettiin rahastoyhtiölle 12 200 €. Jos tämä tuntuu ryöstöltä, niin fiilikset ovat oikeat. Eikä tässä vielä kaikki! Jotkin rahastot veloittavat vuotuisen hallinnointipalkkio lisäksi myös merkintäpalkkioita ja nostopalkkioita eli saatat joutua maksamaan 1% sijoituksen arvosta heti kättelyssä ja vielä toisen prosentin, kun päätät joskus nostaa varojasi takaisin. Ja jotta vietäisiin viimeinenkin ilo, niin jotkin rahastot veloittavat tuottosidonnaista palkkiota. Tämä siis tarkoittaa, että jos rahasto onnistuu voittamaan vertailuindeksinsä, niin se voi veloittaa vielä LISÄÄ sijoittajan rahaa siitä hyvästä, että teki mitä lupasi. Vain harvat aktiiviset rahastot ovat lisäkulun arvoisia ja niitä harvojakaan joko ei pysty mitenkään etukäteen tunnistamaan tai ne eivät enää ota vastaan uusia sijoituksia. Siksi keskimääräisen sijoittajan/säästäjän kannattaakin pitäytyä passiivisissa indeksirahastoissa.
Hyvät, pahat ja rumat
Rahastot eivät ole aina sitä miltä näyttävät. Esimerkiksi S-Pankin "S-Säästörahasto Rohkea" näyttää kaikkien kulujen olevan nollaa, mutta sivuhuomatuksena todetaankin juoksevien kulujen olevan 1,15%. Kyseinen rahasto sijoittaa pelkästään muihin rahastoihin, jotka kaikki ovat itse asiassa indeksirahastoja, joten kululle ei ole mitään perustelua. Esimerkiksi sen suurin sijoitus S&P 500 -indeksirahastoon on saatavilla 0,07% kuluilla. Rahasto sisältää myös useita muita samoihin yhtiöihin sijoittavia indeksirahastoja, jolloin tuote vain monimutkaistuu ilman mitään lisähyötyä sijoittajalle. Jonkinlainen illuusio paremmasta varainhoidosta voi kuitenkin syntyä.Erityisen törkeä tapaus on Elite Varainhoito (nykyään EAB Group). Esimerkiksi heidän "Eurooppa Faktorit"-rahastonsa veloittaa 3% hoitopalkkiota sekä 25% tuottosidonnaista palkkiota! Kerrataan vielä Kuvasta 1, että tällöin varainhoitoyhtiö vie keskimääräisellä tuotolla suurimman osan sijoituksen tuotoista ja vain alle puolet tulee sijoittajan itsensä hyödyksi. Tuottosidonnainen palkkio pitää huolen, ettei sijoittaja pääse rikastumaan liikaa edes erityisen hyvinä vuosina.
Onneksi näiden törkeyksien keskeltä löytyy myös positiivisia vastaesimerkkejä. Nordnetin Superrahastot ovat täysin kuluttomia indeksirahastoja, jotka sijoittavat Pohjoismaiden suuryhtiöihin. Ne eivät siis veloita merkintä- tai myyntipalkkioita eivätkä hallinnointipalkkioita. Euroalueen ulkopuolelle sijoittavat rahastot kuitenkin veloittavat 0,25% valuutanvaihtopalkkioita. Suomessa pysyvä sijoittaja voi kuitenkin todella sijoittaa täysin kuluttomasti. Tämä voi toki tuntua huijaukselta, mutta ei se vain ole. Superrahastot ovat mainostuote, joilla Nordnet saa asiakkaita, jotka saattavat ostaa muita maksullisia palveluita. Säästäväinen sijoittaja voi kuitenkin pitäytyä sitkeästi ilmaistuotteissa.
Lopuksi
John Bogle on saanut opeilleen uskollisen seuraajakunnan, joka kulkee nimellä Bogleheads. Passiivisen indeksisijoittamisen nimeen vannovat ihmiset ovat todenneet menetelmän hyödyt käytännön kautta. Jos itsekin sijoitat tai harkitset sijoittavasi rahastoihin, kiinnitä huomiota kuluihin. Selvitä vaikka samantien pankkisi tarjoamien rahastojen kulut ja vertaa niitä vaihtoehtoihin. Jos kulut ylittävät 1%, maksat todennäköisesti liikaa. Passiivisen indeksirahaston kulujen ei tulisi juurikaan noustaa 0,50% yli ja alle 0,20% kulujakin on tarjolla. Vältä suurikuluisia varainhoitoyhtiöitä kuten Elite (EAB) ja Alexandria ja etsi säästöillesi pienikuluinen indeksirahasto.Koska sijoitusneuvonta on luvanvaraista toimintaa, ei mitään tässä kirjoitettua tule tulkita sijoitusneuvonnaksi. Tee omat selvityksesi ja kuuntele myös luvan omaavia neuvojia epäilevällä korvalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti