Valitse vapaus: Kansalaisen voima autokratiaa vastaan

 

Boikotti Yhdysvaltoja vastaan

Suomen ja EU:n kansalaisten tulisi boikotoida yhdysvaltalaisia tuotteita ja palveluita ja välttää Yhdysvaltoihin kohdistuvaa turismia. Näiden sijaan tulisi suosia suomalaisia ja eurooppalaisia vaihtoehtoja. Niitä löytyy niin päivittäistavaroille kuin digitaalisille palveluillekin.

Miksi Yhdysvaltoja pitäisi boikotoida?

Suomi ja Euroopan Unioni ovat aina olleet vapauden ja demokratian puolella. Venäjän kolme vuotta sitten aloittama julma hyökkäyssota Ukrainaa vastaan herätti EU:n toimimaan ja tukemaan Ukrainaa ponnistuksissaan. Yhdysvallat NATOn merkittävimpänä jäsenenä oli myös mukana tukemassa Ukrainaa. Tämä muuttui, kun Donald Trump valittiin uudelleen presidentiksi. Nyt Yhdysvaltojen ulkopoliittiset linjaukset ovat muuttuneet aggressiivisiksi jokaiseen suuntaan.

Kauppasodat ja liittolaisten uhkailu

Yhdysvallat määräsi kaikkia tuotteita koskevat tariffit läheisimmille kauppakumppaneilleen Kanadalle ja Meksikolle ja uhkasi liittää itseensä niin läheisimmän kauppakumppaninsa ja liittolaisensa Kanadan kuin Panaman kanavan ja Grönlanninkin. Oli vain ajan kysymys, milloin Yhdysvallat käänsi kauppasotaa etsivän katseensa kohti Euroopan Unionia, joka Donald Trumpin sanojen mukaan on ”Luotu hyväksikäyttämään Yhdysvaltoja”. Yhdysvallat asettikin 25% tariffit EU:n teräs- ja alumiinituotteita vastaan ja valmistautuu edelleen uusiin tariffeihin kostona EU:n vastatariffeista. Samaan aikaan Trumpin ja republikaanien taustavoimana toimiva Heritage Foundation ei tyydy enää pelkästään Yhdysvaltojen sisäisiin toimiin, vaan pyrkii nyt purkamaan Euroopan Unionin ja korvaamaan sen hajanaisella ja heikommalla ryhmittymällä.

Venäjä-mielisyys

Trumpin hallinto on Venäjä-mielisin hallinto mikä Yhdysvalloissa on koskaan nähty. Trumpin Yhdysvallat äänesti YK:ssa Venäjän ja Valko-Venäjän mukana Venäjän hyökkäyssodan tuomitsevaa päätöslauselmaa vastaan. Venäjän tuomitsemisen sijaan Yhdysvallat syyttää Ukrainan presidentti Zelenskyä diktaattoriksi ja valehtelee Yhdysvaltojen tarjoamasta avusta Ukrainan selviytymistaistelussa. Trump puhuu rauhasta, mutta vaatii omakseen Ukrainan mineraalit ilman lupauksia turvatakuista  ja on valmiina suostumaan kaikkiin Venäjän vaatimuksiin. Jopa Venäjän valtiontelevisio on todennut, että Yhdysvaltojen uusi visio täsmää Venäjän näkemyksiin. Yhdysvallat katkaisi sotilaallisen ja taloudellisen tuen Ukrainalle ja lopetti jopa tiedustelutiedon jakamisen, mikä tulee vaikeuttamaan Ukrainan vastarintaa Venäjää vastaan.

Yhdysvaltojen demokraattisen järjestelmän tuhoaminen

Yhdysvaltalaiset äänestivät Trumpin valtaan niukalla enemmistöllä, Trumpin saadessa 49,8% äänistä - eli alle puolet. Trumpin republikaanipuolue hallitsee kuitenkin muutaman hengen ylivoimalla myös kongressin edustajainhuonetta ja senaattia sekä korkeinta oikeutta. Paikallisen opposition poliittiset vaikuttamiskeinot ovat siis rajalliset.

Donald Trump käyttää nyt vaalivoittoaan verukkeena ohittaa vallan kolmijako ja ottaa haltuunsa kaikki Yhdysvaltojen hallinnon muodot. Valtion rahahanojen hallinta kuuluu kongressille, mutta tästä huolimatta Trump on estänyt kongressien lupaamien rahojen siirtämisen niitä tarvitseville kohteille.

Donald Trumpin mukana valtaan on tullut maailman rikkain mies Elon Musk, joka yhdessä Trumpin kanssa toteuttaa laittomia irtisanomisia ja purkaa valtion kaikkia rakenteita. Verukkeena ovat säästöt valtion budjetissa, mutta leikkauskohteet ovat jatkuvasti osoittautuneet virheellisellä tiedolla valituiksi ja irtisanomiset laittomiksi tai niin hölmöiksi, että ne oli välittömästi peruttava. Elon Musk toimii Trumpin hallinnon keksimän ”tehokkuusviraston” puitteissa. Viraston lyhenne DOGE viittaa nettimeemeissä olevaan koirahahmoon ja sen inspiroimaan kryptovaluuttaan, jota Elon Musk on mainostanut vuosien ajan. Elon Muskilla ei ole mitään virallista asemaa hallinnossa eikä hänellä ole vahvistettu olevan mitään turvallisuusluokitusta, mutta silti DOGE penkoo kansalaisten yksityisiä tietoja ja eri virastojen salaisuuksia. Trump kertoo julkisuudessa, että Elon Musk on DOGE:n johtaja, mutta hallinnon muun koneisto pyrkii uskottelemaan, että näin ei missään nimessä ole, ilmeisesti estääkseen Muskin joutumisen vastuuseen teoistaan. Virastojen työvoiman leikkaamisen taustalla tuntuu olevan halu korvata ammattimaiset janeutraalit viranomaiset Trumpia myötäilevillä jees-miehillä Project 2025 -suunnitelman mukaan.

Trumpin hallinto on myös karkottanut satoja jengiläisiksi syytettyjä venezuelalaisia El Salvadorin ihmisoikeusrikkomuksistaan kuuluisiin vankiloihin. Mitään oikeudenkäyntiä tai varmistumista karkotettujen suorittamista rikoksista ei tehty eikä edes olla varmoja keitä karkotetut ihmiset ovat. Toiminta siis osoittaa, että Yhdysvaltojen presidentti voi rikkoa kenen tahansa perusoikeuksia vain väittämällä heitä terroristeiksi. Liittovaltion tuomari kielsi karkotuksen toteuttamisen, mutta se toteutettiin kuitenkin sillä verukkeella, että lentokone oli jo poistunut Yhdysvaltojen alueelta käskyn tullessa. Tuomariston tehtävä on toimia rajoittimena presidentin vallalle, joten käskyjen rikkominen seuraamuksetta voi johtaa perustuslailliseen kriisiin.

Trump vitsailee perustuslain vastaisesta kolmannesta valtakaudesta ja kongressi on jo laittanut vireille perustuslakimuutoksen, joka sallisi tämän. Hauskana vivahteena, lakiehdotus estäisi kolmannen kauden henkilöltä, joka on jo ollut presidenttinä kaksi peräkkäistä kautta. Tämä kikka estäisi erittäin suositun Barack Obaman ehdokkuuden. Venäjän Putin ja Kiinan Xi paaluttivat molemmat ikuisen valtansa muuttamalla perustuslakia ja asettuivat kolmannelle valtakaudelle (Putinilla on menossa jo viides, jos mukaan ei lasketa pääministerikautta). Monet Trumpin kannattajat ovat toivoneet, että Donald Trump tai hänen lapsensa jatkaisivat presidenttinä hamaan ikuisuuteen. Jokaisen demokratian ja vapauden kannattajan tulisi katsoa kauhuissaan tällaisen dynastian syntymistä ja toimia sen pysäyttämiseksi.

Boikotti vastavoimana

Maailman suurimpien yritysten miljardöörijohtajat ovat lahjoneet Trumpia miljoonilla, toiveenaan välttää maailman vaikutusvaltaisimman poliittisen johtajan epäsuosioon joutuminen. Jeff Bezosin kaltaiset miljardöörit eivät ehkä välitä työläisten oikeuksista, mutta yhtä kieltä he kaikki kuuntelevat: rahaa.

Kanadalaiset eivät hyväksy heihin kohdistuvaa taloudellista painostusta, ja vastatariffien lisäksi kansa vannoo boikotoivansa Yhdysvaltoja, leikkaamalla turismia ja amerikkalaisten tuotteiden ostamista. Vaikka tariffit peruttaisiin, boikotointi varmasti jatkuu, sillä valloittamisella uhkailua pidetään anteeksiantamattomana. Elon Muskin natsitervehdykset on torjuttu Saksassa voimallisesti: Teslan sähköautojen myynti Saksassa on laskenut 70%, vaikka sähköautojen myynti muuten on kasvanut 30%. 94% saksalaisista on vannonut, ettei aio ostaa Teslan autoa. Kaiken tämän seurauksena Teslan pörssikurssi on laskenut 40% parin kuukauden aikana. Kentuckyn alkoholivalmistajat ovat paniikissa Kanadan boikottien seurauksena. Euroopan Unioni on osaltaan ottanut askelia irtautuakseen riippuvuudestaan Yhdysvalloista ja on juuri esitellyt suunnitelmansa keskittää Euroopan asehankintoja nimenomaan eurooppalaisiin toimijoihin.

Kuluttajalla on myös valta valita mihin rahansa laittaa. Yhdysvaltojen ja sen suuryhtiöiden mahti on suuri, mutta niiden rahavirrat katkaisemalla saadaan aikaan suuri vaikutus. Yritykset pyrkivät kasvattamaan voittojaan, mikä ei onnistu, kun yhä harvempi haluaa ostaa heidän tuotteitaan. Yritysten taloudelliset vaikeudet voivat johtaa työntekijöiden irtisanomisiin, mikä taas lisää tavallisten amerikkalaisten tyytymättömyyttä nykyiseen hallintoon, joka lupasi enemmän työtä ja parempia palkkoja. Boikotin synnyttämä tyytymättömyys voi siis tuoda poliittista painetta päättäjiin sekä yritysten että kansalaisten puolelta. Puolet amerikkalaisista äänestäjistä ei hyväksy Trumpin autoritääristä toimintaa ja toivovat Trumpin vahvaa painostamista liittolaisvaltioilta ja niiden kansalaisilta. 

Yhdysvaltojen boikotoinnissa on helppoja ja haastavampia osuuksia. Tavanomaisille kuluttajatuotteille kuten elintarvikkeille, päivittäistavaroille, kodinkoneille ja autoille löytyy helposti suomalaisia, eurooppalaisia tai muita ei-yhdysvaltalaisia vaihtoehtoja. Samoin amerikkalaisten ravintolaketjujen sijaan voi aivan hyvin asioida suomalaisessa ruokapaikassa ja lomamatkoja varten löytyy koko muu maailma. Suurempi ongelma ovat amerikkalaiset digitaaliset palvelut, jotka ovat ottaneet erittäin dominoivan aseman jokapäiväisessä elämässämme, ja joille ei aina ole lainkaan vastaavaa eurooppalaista vaihtoehtoa. Microsoftin ohjelmistojen, Facebookin somepalveluiden ja Netflixin ohjelmatarjonnan korvaaminen voi tuntua ylivoimaiselta haasteelta. Erityisesti verkostovaikutus, joka tekee palveluista sitä hyödyllisempiä mitä enemmän niissä on käyttäjiä, on jarruna uuteen siirtymiselle. Verde-lehti on kuitenkin koostanut listan vaihtoehdoista, jotka edesauttavat siirtymää irti Yhdysvaltojen digitaalisesta ylivallasta.

Eurooppalainen yhteisö keskustelee boikottiasioista esimerkiksi Redditissä ja suomalaisilla on myös oma boikottiryhmänsä Facebookissa. Täydellinen irtautuminen kaikesta amerikkalaisesta on vaikeaa ja juuri siksi työ on parempi aloittaa nyt kuin myöhemmin. Amerikkalainen somekin voi toimia työkaluna Euroopan rivistöjen vahvistamiseksi ja yhteisöllistä työtä kannattaa tehdä siellä missä yhteisö on. Tätä pilkkaavat vaativat trollit ja puristit ovat kuin Mr. Gotcha, jonka mukaan mitään ei voi tehdä, jos ei tee kaikkea.

Ihmisiä on aina kehotettu suosimaan kotimaista, mutta nyt siihen on entistä enemmän syytä. Yhdysvaltojen boikotin tehtävänä on puolustaa vapautta ja demokratiaa sekä vahvistaa Suomen ja yhdistyneen Euroopan itsenäisyyttä. Riittävä taloudellinen paine Yhdysvaltojen nykyistä hallintoa kohtaan voi johtaa sen suosion menetykseen, autoritäärisen kehityksen pysähtymiseen ja paikallisten vapauden voimien voittoon. Siksi pyydän kaikkia miettimään kulutusvalintojaan ja välttämään yhdysvaltalaisia tuotteita ja palveluita.

Kansallinen luontopalvelus

Pysäyttäviä kokemuksia

Kesän aikana Elokapinan Suomen osasto on istunut Mannerheimintiellä ja Senaatintorilla ja vaatinut hallitukselta tiukkoja toimia ilmastokriisin ja luontokadon pysäyttämiseksi. Myös Fridays For Future -väki istuu koululakossa eduskuntatalon portailla edelleen joka perjantai - kuten se on tehnyt jo 2,5 vuotta - vaatien toimia, jotka ovat linjassa ilmastotutkijoiden suositusten kanssa.

Liikennesulkujen yhteydessä Elokapinan aktivisteja on kritisoitu erityisesti siitä, että liikenteen pysäyttäminen ei ratkaise mitään ja että elokapinalaisten pitäisi lähteä itse tekemään aktiivisia toimia ympäristön hyväksi. Usein heitä kehotetaan lähteä istuttamaan puita, mikä on monille päästöleikkauksia jarrutteleville ihmisille pääasiallinen keino torjua ilmastonmuutosta. Vaikka mielestäni näillä kehotuksilla lähinnä halutaan vaientaa kapinallisten hätähuudot, saivat ne minut kuitenkin miettimään asiaa. Todettakoon, että en itse pidä yksilöiden valintoja mitenkään merkittävänä ympäristöongelmien ratkaisukeinona, vaan muutos täytyy tehdä yhteiskunnan tasolla siten, ettei kukaan pysty vääriä valintoja tekemäänkään tai vähintäänkin joutuu maksamaan niistä (esim. hiiliveroina tai päästömaksuina).

Mutta mitä jos kuitenkin oikeasti haluaisin lähteä istuttamaan puita tai tekemään jotain muuta ympäristölle hyödyllistä toimintaa? En tietenkään voi vain kävellä naapurin pellolle ja alkaa kaivaa taimia maahan. Monet haluavat vilpittömästi tehdä jotain ilmaston ja ympäristön hyväksi, mutta eivät tiedä mikä olisi hyödyllistä tai miten näitä toimia pääsisi tekemään. Yksin toimiminen voi myös tuntua turhauttavalta, jos kokee, etteivät muut ole millään tapaa mukana toiminnassa. Itsekin kävin kerran keräämässä kaksi jätesäkillistä roskia läheisestä metsästä, mutta harmistukseni oli suuri, kun jo puoli vuotta myöhemmin paikka näytti aivan yhtä pahalta kuin ennen siivousurakkaa. Toiminta voi tuoda lohtua, mutta omien toimien rajallinen vaikutus taas voi aiheuttaa epätoivoa.

Kansallinen luontopalvelus

Luonnonsuojelutoimia tulisikin tehdä systemaattisesti ja yhteisöllisesti. Tarvitaan jonkinlainen järjestävä taho, joka kerää halukkaita ihmisiä tekemään asiantuntijoiden johdolla järkeviksi ja tarpeellisiksi koettuja toimia riittävän suuressa mittakaavassa. Mitä enemmän kansaa tähän voisi osallistaa, sitä voimakkaampi olisi siitä syntyvä yhteisöllinen kokemus. Maailmassa on paljon hyödyllistä työtä, joka ei kuitenkaan tuota rahallisesti mitään, jolloin maksajia on nihkeästi. Tätä kautta päädyin ajattelemaan kenties eniten suomalaisia yhdistävää velvollisuutta: varusmiespalvelusta. Kutsuntojen kautta ihmisiä viedään ympäri Suomea opettelemaan sotimista ja metsissä vaeltelua. Ne jotka eivät koe aseellista palvelua omakseen, saattavat sen sijaan valita siviilipalveluksen tai totaalikieltäytymisen. Entäpä jos tähän rinnalle tuotaisiin yksi uusi vaihtoehto? Ehdotan, että luodaan kansallinen luontopalvelus, jonka kuka tahansa kutsuntaikäinen voi valita varusmiespalveluksen sijaan.

Luontopalveluksessa kansalaiset suorittaisivat monenlaisia luonnonsuojelutehtäviä, jotka nyt tapahtuvat lähinnä rajallisin vapaaehtoisvoimin ilman kunnon koordinaatiota. Mitä nämä tehtävät sitten voisivat olla? Noh, ensimmäisenä tulee tietysti mieleen tuo suosittu puiden istuttaminen. Tätä tosin asiasta enemmän tietävät eivät pidä erityisen tarpeellisena toimena, koska Suomen metsäteollisuus jo hoitaa uudet metsät kaadettujen tilalle. Muita mahdollisia toimia ovat esimerkiksi lajikartoitus, vieraslajien hävittäminen, vesistöjen ja virtauspaikkojen entisöinti, niittyjen ja perinnebiotooppien ylläpito sekä pesien rakentaminen villieläimille. Esim. hyönteishotelleille on kysyntää, samoin kuin vaikkapa lumenpuutteesta kärsivien norppien keinotekoisille pesille. Myös uppopuiden upottaminen vesistöihin on eräänlaista pesänrakennusta ja toimii myös hiilinieluna. Kenties biohiilen kaivaminen maaperään olisi myös jotain mitä luontopalvelushenkilöt voisivat tehdä. Ja tietysti vanha kunnon roskien kerääminen voisivat kuulua repertuaariin. Nämä omat ehdotukseni ovat kuitenkin vain keskustelunavaus. Käytännössä toimia suunnittelisivat biologit, ympäristötieteilijät ja muut asiantuntijat, jotka osaavat parhaiten arvioida erilaisten toimien tarpeen ja tärkeysjärjestyksen saatavilla olevien luontopalvelushenkilöiden tarjonnan mukaan.

Toimintaa organisoi jokin valtion virallinen elin, vaikkapa sitten uusi organisaatio, Luonnonpuolustusvoimat. Näin lisätään toiminnan uskottavuutta ja korostetaan sen asemaa kansalaisvelvollisuutena nykyisten palvelusmuotojen rinnalla. Jos järjestelmä saavuttaisi riittävän suosion, siitä syntyisi yhteisöllinen kokemus, jonka parissa tehdyistä luonnonsuojelutoimista keskustellaan kavereiden kanssa kuin inttijutuista nykyään. Toiminta voisi vahvistaa suomalaisten luontosuhdetta ja ylipäätään lisätä tietoisuutta luontoon liittyvistä ongelmista. Tämä saattaa vähentää luonnolle haitallista toimintaa tai saada ihmiset puuttumaan herkemmin havaitsemiinsa ongelmiin.

Luonnonpuolustusvoimien rakenne voi olla samanlainen kuin nykyisten Puolustusvoimien: järjestelmän ytimen muodostava ammatti- ja korkeakoulututkintoja suorittaneet ympäristöasiantuntijat ja heitä tukee vaihtuva joukko rivikansalaisia. Varsinaisten luonnonsuojelutoimien ohessa Luonnonpuolustusvoimat tarjoaa työhön liittyvää koulutusta, jolloin luontopalvelusväki voi palveluksensa päätteeksi saada virallisen pätevyyden luonnonsuojelutyöstä. Tai kenties palveluksen suorittaminen kiitettävästi tarjoaa automaattisen korkeakoulupaikan ympäristötieteen opiskeluun.

Kiinnostaako?

Seuraava kysymys onkin, että löytyisikö tällaiseen uuteen palvelusmuotoon sitten halukkaita? Kävin ensimmäisenä kysymässä asiaa syyttelyn kohteilta eli Elokapinan omasta keskusteluryhmästä. Kysymykseni oli "Jos varusmiespalveluksen vaihtoehtona olisi ympäristönsuojelutoimia toteuttava luontopalvelus (tai olisi ollut silloin, kun se oli sinulle ajankohtaista), menisitkö (tai olisitko mennyt) luontopalvelukseen?" Kun ennen tätä olin ohimennen ehdottanut asiaa Twitterissä, olivat jotkut huolestuneita Suomen puolustuskyvystä. Pelkona oli, että kukaan ei enää menisi Puolustusvoimien palvelukseen, kun kaikki vain halailisivat puita tai pystyttäisivät tuuliturbiineita. Oma hypoteesini oli, että luontopalveluksesta kiinnostuneet ihmiset ovat lähtökohtaisestikin vähemmän kiinnostuneita sotajutuista eivätkä keskimäärin menisi armeijaan muutenkaan. Siksi asetin kysymykseeni neljä vastausvaihtoehtoa, sen mukaan olisiko vastaaja muuten pitänyt luontopalveluksen vaihtoehtona varusmiespalvelusta vai siviilipalvelusta/totaalikieltäytymistä. Onnekseni vastaajat tulkitsivat kysymykseni riittävän löyhästi ja vastauksia tuli myös ei-asevelvollisilta.

Kyselyn tulos on nähtävissä Kuvassa 1. Vastaajia oli kaikkiaan 174, joista 95% menisi luontopalvelukseen, jos se olisi mahdollista. Kyllä-vastanneista vain 12% olisi mennyt varusmiespalvelukseen, mikä vahvisti tältä osin ennakko-oletukseni. Luontopalvelus ei siis uhkaa Puolustusvoimien toimintakykyä. Kysely ei tietenkään kerro mitään kansasta keskimäärin, vaan se kuvastaa nimenomaan vahvasti luonnonsuojelusta kiinnostuneiden ihmisten tuntoja. En laskenut tarkkaan vastanneiden sukupuolijakaumaa, mutta silmämääräisesti arvioiden miesten ja naisten osuudet olivat suunnilleen yhtä suuret.

Kuva 1. Elokapinan keskusteluryhmässä tehdyn kyselyn tulokset.

Käytännön esimerkkejä

Luontopalvelukseen rinnastuvaa työtä tehdään tosiaan nykyäänkin vapaaehtoisvoimin. Kenties lähimpänä ideaa on Saksassa järjestettävä Freiwilliges Ökologisches Jahr eli "vapaaehtoinen ekologinen vuosi", jossa nuoret sitoutuvat vuodeksi yhteen isoon luonnonsuojeluprojektiin. Projekti ei ole pelkkää työtä, vaan pitkin vuotta järjestetään seminaareja, joissa käsitellään monenlaisia ympäristöaiheita ja tutustutaan toisten ekovuotta viettävien vapaaehtoisten luontoprojekteihin. Vapaaehtoiset pääsevät myös itse järjestämään oman seminaarinsa, joten oppimista tapahtuu monella tasolla.

Suomessakin on tehty pitkäaikaista luonnon ehostusta, kun entisestä kaatopaikasta on tehty elinvoimainen luontokeidas kaupunkialueelle. Vuosaarenhuippu on saanut useita palkintoja luonnon monimuotoisuuden edistämisestä ja toimii nykyään elinpaikkana monille harvinaisille eläimille ja kasveille. Aluetta on kehitetty jo 1990-luvulta asti ja työhön on tarvittu maansiirtokoneita, sillä yli 60 hehtaarin alueelle on tuotu 80 000 m3 pintamaata. Suuret projektit vaativat suuria muskeleita, joita yksittäisillä ihmisillä ei ole. Riittävillä resursseilla asioita kuitenkin saadaan tapahtumaan.

Ilmastonmuutoksen tuomat lämpimät talvet harmittavat pulkkamäkeen kaipaavia ihmislapsia, mutta ovat kuolettavia Suomen luonnon ikonisille saimaannorpille. Saimaannorpat nimittäin pesivät järven rannoilla oleviin lumikinoksiin, joita nykyään syntyy vaarallisen vähän. Norppia voidaan kuitenkin avustaa kolaamalla saatavilla olevaa lunta suurempiin kinoksiin tai jopa rakentamalla täysin keinotekoisia pesiä. Nyt tätä tehdään ympäristöjärjestöjen talkoilla, mutta työn jatkuvuus voitaisiin varmistaa luontopalveluksen tuomin resurssein.

Loppusanat

Varusmiespalveluksen tasa-arvo-ongelma puhuttaa tänä päivänä kansaa yhä enemmän. Luontopalvelus olisikin hyvä lisä laajennettujen kutsuntojen valikoimaan. Luontopalveluksen ei tarvitse ehdotuksestani huolimatta kuitenkaan olla suoraan rinnasteinen varusmiespalvelukselle. On paljon halukkaita toimijoita, jotka ovat jo kauan sitten suorittaneet kansalaisvelvollisuutensa tai eivät ole koskaan olleet kutsuntojen piirissä. Vapaaehtoisia ei tule rajoittaa kutsuntaikäisiin, vaan luonnonsuojeluprojektien tulee olla kaikille avoimia (tarpeen mukaan). Pitkän puolivuotisen kertarysäyksen sijaan luonnonsuojelutoimet voidaan hoitaa kertausharjoitusten tapaan pitkin vuotta (tai vuosia), hajanaisina viikkoina tai viikonloppuina aina sopivien luontoprojektien ilmaantuessa. Luontopalvelusta voitaisiin suorittaa myös kaikilla koulussa (alakoulusta yliopistoon asti), esimerkiksi jonkinlaisena biologian kurssin projektina. Minunkin kouluaikanani oppilaat ovat keränneet roskia koulun lähiympäristöstä, joten idea ympäristön kunnostamisesta yhdessä ei sinänsä ole kovin radikaali. Kun luonnon ystäviltä nyt vaaditaan toimia, niin tehdään riittävässä mittakaavassa toimiminen ainakin mahdolliseksi.

Ilmastosopimus

Ympäristöjärjestöt halki maailman juhlistavat kansainvälisen yhteisön päätöstä sitovan ilmastosopimuksen solmimisesta huhtikuun ensimmäisenä päivänä. Sopimukseen liittyivät ensimmäisinä maailman merkittävimmät taloudet: Euroopan Unioni, Kiina ja Yhdysvallat. Euroopan komission puheenjohtaja, Ursula von der Leyen, kuitenkin korostaa, että valtaosa maailman valtioista on jo ilmaissut halukkuutensa liittyä mukaan sopimukseen. Sopimuksessa sitovia päästötavoitteita kiritetään kansainvälisellä minimihinnalla hiilidioksidipäästöille sekä hiilitulleilla sopimuksen ulkopuolisille maille. Euroopan Unionin päästökauppa saakin nyt rinnalleen ainakin amerikkalaisen ja kiinalaisen päästökauppajärjestelmän. Yhdysvaltojen presidentti Joe Biden hymyili allekirjoitettuaan sopimuksen: “Tämä historiallinen sopimus kytkee markkinatalouden voiman ilmastonmuutoksen torjuntaan ennennäkemättömällä tavalla.”

Kansainvälisen ilmastosopimuksen myötä Euroopan komissio kiritti kestävän rahoituksen taksonomian päätöksentekoa ja otti sellaisenaan vastaan EU:n Joint Research Centren suositukset. Suosituksen mukaisesti ydinvoima hyväksyttiin kestävän rahoituksen piiriin.Teollisuuden voimakkaasta vaikutustyöstä huolimatta maakaasu taas jätettiin taksonomian ulkopuolelle. Uutinen otettiin ilolla vastaan erityisesti ydinvoimaan vahvasti nojaavissa Ranskassa ja Suomessa. “Tämä lupaa hyvää Suomen orastavalla pienreaktoriteollisuudelle”, kommentoi pääministeri Marin.

Sopimuksen ajoitus oli mielenkiintoinen, sillä samaan aikaan YK:ssa linjattiin merien suojelusta. 30% maailman meristä määrättiin suojelualueiksi, eräänlaisiksi vedenalaisiksi kansallispuistoiksi. Avomerikalastus kiellettiin ja kiellon takeeksi päätettiin kehittää satelliitteihin pohjautuva valvontajärjestelmä. Asiantuntijoiden mukaan suojelupäätös tulee vihdoin kääntämään kalakantojen pitkäaikaisen kutistumisen trendin. Erityisesti kalastuksesta riippuvaisten maiden edustajat kiittelivät päätöstä, sillä suojelun odotetaan kasvattavan kalansaaliita jo muutaman vuoden sisällä. Monipuolinen merielämä saa kuitenkin kukoistaa jatkossakin nyt julistetuissa turvasatamissa.
Tämä on suuri päivä ilmastolle ja biodiversiteetille!
 

Energiaomavaraisuuslaina

Johdanto

Suomen nykyisen hallituksen tavoite on saada Suomi hiilineutraaliksi vuoteen 2035 mennessä. Tavoite on erinomainen, mutta merkittäviä toimia sen saavuttamiseksi ei ole kuitenkaan tehty. Suurimmat päästövähennykset tulisi tehdä yhteiskunnan tasolla, mutta myös kansalaiset itse voivat tehdä joitakin toimia. Yksilöiden toimien esteenä on kuitenkin usein yksi ongelma: rahan puute. Moni haluaisi tehdä päästövähennystoimia, mutta ne saattavat vaatia investoinnin, johon ei yksinkertaisesti ole rahaa. Usein nämä investoinnit ovat niin kannattavia, että kansalaisen kuukausimenot voisivat pienentyä. Sähköautot ovat erinomainen esimerkki tästä ongelmasta. Moni haluaisi sellaisen hankkia, sekä alhaisten käyttökulujen että pienien ilmastopäästöjen takia. Este on kuitenkin sähköauton muita korkeampi hinta, joka vaatisi suuren välittömän investoinnin. Rahoitusta on kyllä tarjolla, mutta takaisinmaksuaika on usein lyhyt ja korkokin voi olla suuri. Kaikki eivät välttämättä edes saa rahoitusta, vaikka haluaisivat.

Ratkaisu ongelmaan on valtion tarjoama energiaomavaraisuuslaina. Tämä laina on tarkoitettu kansalaisten kaikkien päästövähennystoimien rahoittamiseen. Sen kaksi tärkeintä ominaisuutta ovat matala korko (1% tai vähemmän) ja pitkä laina-aika (vähintään 10 vuotta).

Valtion lainoitusmahdollisuudet

Suomen valtion lainojen korkoja voidaan tarkastella Suomen Pankin nettisivulta. Tämänhetkiset luvut näyttävät, että 10-vuotisten lainojen korot ovat alle -0,3%, siis negatiiviset. Jopa 20-vuotisten lainojen korko on nollassa! Valtiolla on siis käytössään ilmaistakin halvempaa rahaa, jolla tehdä investointeja. Investointeja helpottaa se, ettei valtion tarvitse itse miettiä mihin raha menee, vaan kansalaiset ovat jo selvästi ilmaisseet halukkuutensa hankintoihin. Raha vain täytyy siirtää sinne missä sitä tarvitaan.

Energiaomavaraisuuslainan etu perinteisiin hankintatukimekanismeihin on selvä: se täytyy maksaa takaisin. Lainapohjainen tuki on siis valtiolle kustannusneutraali. Itse asiassa otetun ja annetun lainan korkoeroilla valtio voisi tehdä jopa voittoa, joskin inflaatio voi syödä tämän edun pois.

Jotkut ovat huolestuneita luottotappioista. Näitä valtio voi minimoida omalla erikoisvoimallaan: verotusoikeudella. Valtio voi verojen kautta kerätä lainalyhennykset ennen kuin mikään muu entiteetti ehtii väliin. Lainanantoa voi toki rajoittaa esimerkiksi niin, ettei sitä tarjota vaikkapa toimeentulotukea saaville. Tällöinkin täytyisi tehdä tapauskohtaista hankintaa. Esimerkiksi sähköautoa voi pitää ylellisyytenä, kun taas lämmitysjärjestelmä on välttämättömyys. Pahin tilanne on se, jossa velvoitetaan ihmiset investoimaan, esim. vaatimalla öljylämmityksen vaihtamista, mutta ei auteta vähävaraisia tekemään muutosta.

Kaikki eivät pidä ajatuksesta, että valtio lähtisi mukaan lainamarkkinoille, koska kaupalliset pankit voisivat hoitaa homman aivan yhtä hyvin. Järjestelmää voisi toki pyörittää myös pelkällä valtion takauksella kaupallisten pankkien kautta. Oleellista on saada pääomariippuvaiset ilmastotoimet mahdollisimman monen ulottuville pienin koroin ja pitkin takaisinmaksuajoin. Taloudellisesti kannattavien energiansäästötoimien täytyy olla myös pienituloisten käytettävissä.

Lainan käyttökohteita

Energiaomavaraisuuslaina saa nimensä käyttötarkoituksensa mukaan. Ajatuksena on vähentää Suomen ja Suomen kansalaisten riippuvuutta suurissa määrin ulkomailta tulevista fossiilisista polttoaineista. Tämä tapahtuu energiaan liittyvillä investoinneilla, jotka usein ovat pääomaintensiivisiä. Öljylämmityksen vaihtaminen maalämpöön on yksi erinomainen käyttökohde lainalle. Merkittävä osa öljylämmittäjistä on kuitenkin haja-asutusalueiden pienituloisia eläkeläisiä, joille 10 000 - 20 000 euroa maksava lämmitysjärjestelmän vaihto on yksinkertaisesti liian kallis. Nykyiset hankintatuetkin kattavat vain murto-osan kustannuksista. Aurinkopaneelijärjestelmät ovat helppo päivitys, mutta tyypillinen 5 000 - 10 000 euron hinta ei välttämättä houkuta investoimaan, sillä järjestelmän takaisinmaksuaika todennäköisesti ylittää kulutusluottojen laina-ajan. Akkujärjestelmä aurinkosähkön varastointiin ja sähkönsaannin varmistamiseen sähkökatkoille herkillä alueilla voisi myös olla paikallaan. Teslan kotikäyttöön tarkoitettu Powerwall-akkujärjestelmä voi maksaa noin 10 000 €. Myös talon muut energiatehokkuustoimet kuten lisäeristäminen ja lämmöntalteenottojärjestelmät sopisivat lainan piiriin. Sähköavusteinen polkupyöräkin maksaa helposti 2000 - 3000 €. Yksi kalleimmista yksityisihmisen päästövähennystoimista on kuitenkin sähköauto, jonka hinta on lähtökohtaisesti kymmeniä tuhansia euroja. Tutkitaan seuraavaksi tätä esimerkkiä hieman tarkemmin.

Sähköauton hankinta

Hallituksen tavoite on puolittaa liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä eli alle kymmenessä vuodessa. Tämä on siitä merkittävä tavoite, että maaliikenne ei ole mukana EU:n päästökaupassa (josta kirjoitin aiemmin) eivätkä sinne suunnatut tukitoimet siten ole päällekkäisiä muiden järjestelmien kanssa.

Suomessa autoa hankkiessa täytyy maksaa veroa auton käytöstä aiheutuvien päästöjen mukaan, mikä suosii vähäpäästöisiä sähköautoja. Lisäksi sähköauton hankintaan on tarjolla 2000 € hankintatuki. Nämä molemmat kannustavat vähäpäästöiseen autoiluun, mutta eivät silti ratkaise välitöntä rahapulaa. 2000 euron tuella ei hankita 20 000 - 50 000 € autoa. Nimenomaan hinta on monelle este auton hankintaan. Sähköauto on kuitenkin väline, joka säästää rahaa pitkällä aikavälillä. Lainarahaa on tarjolla markkinoillakin, mutta näissä lainoissa voi olla korkea korko tai lyhyt takaisinmaksuaika, jolloin lainan kuukausierä rajoittaa hankittavan auton hintaa. Voidaankin olettaa, että monelle potentiaaliselle sähköautoilijalle sähköauton hankinnan esteenä ei varsinaisesti ole auton kokonaishinta, vaan lainalyhennyksen kuukausierän ja bensakulujen pienentymisen suhde. Jos sähköautoilun kustannussäästöt eivät kata korkeampia lainanlyhennyksiä, ei vaihto ole taloudellisesti järkevää.

Eräässä pankkien ja rahoituslaitosten lainavertailussa todettiin 5-vuotisten autolainojen korkojen vaihtelevan 5 ja 15% välillä. Löytämieni esimerkkien valossa näyttääkin siltä, että laina-ajan yläraja on useimmiten 5-6 vuotta. Korkeilla lainakoroilla pitkä laina-aika ei toisaalta kuulostakaan järkevältä. Esim. Santanderin tarjoaman 10-vuotisen autolainan todellinen vuosikorko on 8%. Energiaomavaraisuuslainan ajatus on, että tarjotaan sekä pitkä laina-aika että matala korko. Sen saanti kuitenkin rajoittuu fossiilisten polttoaineiden käyttöä vähentävään toimintaan eli se on saatavilla sähköauton, mutta ei polttomoottoriauton hankintaan. Tehdäänpä siis muutama laskelma, jossa verrataan polttomoottoriauton ja sähköauton hankintaa eri reunaehdoilla.

Oletetaan sähköauton hinnaksi 30 000 - 40 000 €, koska useita sellaisia malleja on markkinoilla. Olkoon vastaavasti polttomoottoriauton hinta 20 000 - 30 000 €. Motivan mukaan sähköauton käyttökustannukset ovat noin 2 €/100km, kun taas polttomoottoriauton käyttökustannukset ovat noin 8 €/100km. Oleellista on siis verrata myös erilaisia käyttömääriä. Autoilla ajetaan Suomessa keskimäärin 16 500 km vuodessa, joten otetaan verrattavaksi ajomatkat 5000, 10 000 ja 20 000 km/a. Päivittäisenä ajona nämä vastaavat 14, 27 ja 55 km ajomatkoja.

Kuvissa olevat palkit esittävät kuukausittaisia kustannuksia laina-aikana. Siihen sisältyvät vain lainan korot ja lyhennykset sekä polttoainekulut. Huoltoja, vakuutuksia yms. ei ole huomioitu. Laina-ajan päätyttyä jäljelle jäävät vain polttoainekulut. Polttomoottoriauton polttoainekulut ovat 33, 67 ja 133 €/kk ajomatkoille 5000, 10 000 ja 20 000 km/a. Sähköautolle vastaavat kulut ovat 8, 17 ja 33 €/kk. Kuvissa esiintyvä viiva kuvastaa vertailuajanjakson aikaisia kokonaiskuluja. Jos kuvan tapauksissa on eri laina-aika, kokonaiskulut on laskettu pidemmän laina-ajan mukaiselta ajanjaksolta. Kuvat saa klikkaamalla avattua suuremmaksi.

Tapaus 1: Yhdellä sähköautolla 5 vuoden laina-aika ja 5% korko, toisella sähköautolla 10 vuoden laina-aika ja 1% korko.

Ensimmäisessä vertailussa on markkinaehtoisella lainalla hankittu sähköauto ja energiaomavaraisuuslainalla hankittu sähköauto. Kaksinkertainen laina-aika ja paljon pienempi korko enemmän kuin puolittaa kuukausittain maksettavan kulun ja pienentää myös laina-ajan kokonaiskustannuksia 3000 - 4000 € kaikissa skenaarioissa.

Edullinen pitkäaikaislaina on siis parempi, kun vertaillaan samanlaisia autoja. Lopuissa tapauksissa vertaillaan polttomoottoriautoa ja sähköautoa. Ajatus on, että polttomoottoriauton ja sähköauton merkittävä hintaero voi ohjata ostajan polttomoottoriauton hankintaan, riippumatta alemmista käytönaikaisista kustannuksista. Auttaako energiaomavaraisuuslaina valitsemaan toisin?

Tapaus 2: Polttomoottoriautolla 5 vuoden laina-aika ja 5% korko, sähköautolla 10 vuoden laina-aika ja 1% korko.

Tapaus 2 vertaa tyypillisin rahoitusehdoin hankittua polttomoottoriautoa paremmin ehdoin hankittuun sähköautoon. Tässä nähdään, että kaikissa sähköautoskenaarioissa laina-ajan kuukausikulu on pienempi kuin halvimmassa polttomoottoriskenaariossa. Sähköauton maksut kuitenkin jatkuvat tuplasti pidempään kuin polttomoottoriauton. Tästä johtuen 10 vuoden kokonaiskustannukset ovat polttomoottoriautolla alhaisemmat lyhyemmän ajomatkan skenaarioissa. Kaksi kertaa kalliimpi sähköauto (40 k€ vs 20 k€) ei koskaan tuota säästöä kokonaiskustannuksia katsellen. Hintaeron ollessa vain 10 000 €, sähköauto kuitenkin voittaa polttomoottoriauton 10 vuoden kokonaiskustannuksissa 10 000 ja 20 000 km vuotuisilla ajomatkoilla. Jos sähköauto ja polttomoottoriauto ovat samanhintaiset, niin sähköauton kuukausierä putoaa alle puoleen ja 10 vuoden kokonaissäästö on 13 - 30%, riippuen ajomatkasta.

Tapaus 3: Polttomoottoriautolla 5 vuoden laina-aika ja 0% korko, sähköautolla 10 vuoden laina-aika ja 1% korko.

Kolmannessa tarkastelussa polttomoottoriauto saadaankin äärimmäisen edullisin ehdoin nollakorolla. Tässäkin tapauksessa samanhintaisten autojen vertailu päätyy merkittävästi sähköauton eduksi puolikkaalla kuukausierällä ja 4 - 22% kokonaissäästöllä, ajomatkasta riippuen. Jos autojen välillä kuitenkin on merkittävä hintaero, eivät sähköauton pienemmät käyttökulut riitä kuromaan hintaeroa. Sähköauto ei kokonaiskustannuksiltaan ole nollakorolla hankittua polttomoottoriautoa edullisempi enää 10 000 € hintaerolla. Tällöin sähköauton kustannustappio on huomattava 5000 - 10 000 km ajomatkoilla, jopa 8000 €.

Tapaus 4: Polttomoottoriautolla 10 vuoden laina-aika ja 8% korko, sähköautolla 10 vuoden laina-aika ja 1% korko.

Perinteinenkin autolaina mahdollistaa pitkän laina-ajan, mutta tällöin korko voi olla huomattava. Tässä tapauksessa polttomoottoriauton 10v laina-aikaa seuraa korkea 8% korko. Korkean koron takia sähköauto voittaa sekä kuukausikuluissa että kokonaiskustannuksissa vertailut, joissa hintaero on 10 000 € tai vähemmän. Lyhyellä 5000 km vuotuisella ajolla kisa on kuitenkin tiukka. 20 000 € hintaerolla sähköauto häviää niin kuukausikuluissa kuin kokonaiskustannuksissa, polttomoottoriauton korkeasta lainakorosta huolimatta. 

Tapaus 5: Polttomoottoriautolla 6 vuoden laina-aika ja 0% korko, sähköautolla 15 vuoden laina-aika ja 1% korko.

Viides tapaus käsittelee vielä pidempiä laina-aikoja. Polttomoottoriautolle valittiin vuoden pidempi laina-aika nollakorolla ja sähköautolle oletettiin todella pitkä 15 vuoden laina-aika. Tämä ohittaa jo keskimääräisen suomalaisen auton käyttöiän ja kurottelee sähköauton akkujen elinikäennusteita. Tässä tapauksessa kokonaiskulut on laskettu 15 vuoden ajalta. Nollakorkoa on jälleen vaikea päihittää, mutta 20 000 km vuodessa ajamalla sekin onnistuu. 10 000 € hintaerolla sähköauton kokonaiskustannukset ovat tällöin 5000 - 6000 euroa alemmat. Kuukausikulut ovat kalliimmallakin sähköautolla alle 300 €/kk ja jopa alle 200 €/kk halvemmalla autolla. Kokonaiskuluissa sähköauto vaatii kuitenkin joko runsaasti ajoa tai olemattoman hintaeron.

Tapaus 6: Polttomoottoriautolla 5 vuoden laina-aika ja 5% korko, sähköautolla 10 vuoden laina-aika ja 1% korko. Sähköauton hinta on 20 000 tai 50 000 €.

Viimeinen tapaus muuttaa sähköauton hintaa sekä ylös että alas. Alhainen 20 000 € hinta uudelle sähköautolle on jo toteutunut Suomessakin ja sähköautojen yleistyessä kansanautojen hintojen voi olettaa laskevan. 50 000 € edustaa sitten hieman hienompaa nykymallia. Halpa sähköauto päihittää ylivoimaisesti samanhintaisen polttomoottorikilpailijansa 60% alhaisemmilla kuukausikuluilla ja 19 - 36% alhaisemmilla kokonaiskuluilla. Luksusmallin kuukausikulut alittavat kalliimman polttomoottoriauton ja ovat keskimäärin tasoissa halvemman mallin kanssa. Kokonaiskulut kuitenkin ovat selvästi korkeammat kaikilla ajomäärillä molempiin polttomoottoriautoihin verrattuna, erityisesti pienemmillä ajomäärillä. Luksusmallissa täytyy siis miettiä tarkkaan onko saatu hyöty esim. kantamassa ja käyttömukavuudessa lisäkustannuksen arvoinen.

Lisähuomioita

Tässä on jätetty huomiotta arvonalenema ja auton jäännösarvo. Joku ehkä miettii kestääkö sähköauton akku laina-ajan verran. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, sillä keskimääräisen akuston arvioidaan kestävän 320 000 km, mikä olisi 16 vuotta 20 000 km vuosimatkalla. Keskimääräisen suomalaisen auton ikä on 13 vuotta, joten tuon pitäisi riittää. Valmistajien akuille tarjoama takuuaika vaihtelee, mutta 10 vuotta ei ole poikkeuksellinen. Jotkut tarjoavat jopa ikuista takuuta. Takuusta riippumatta, akusto ei kuitenkaan yhtäkkiä lakkaa kokonaan toimimasta, vaan sen kapasiteetti vain hiljalleen laskee.

Jos autoa hankkiessa pohtii lähinnä kuukausieriä, voisi myös leasing-auto olla harkinnan arvoinen. Lähtökohtaisesti kuitenkin moisen bisneksen tulisi olla tuottavaa auton oikealle omistajalle, jolloin  käyttäjä joutuu maksamaan huolettomuudestaan ylimääräistä verrattuna oman auton omistamiseen. Leasing-autoihin liittyy myös rajoitteita esim. ajomääristä, joita omalla autolla ei ole. Suomalaiset kuitenkin mieluummin omistavat oman autonsa ja leasing-autojen määrä on melko mitätön alle 1% osuudella uusista autoista, joita rekisteröidään vuosittain noin 120 000 - 140 000.

Näissä laskelmissa oletettiin polttoaineen kustannuksien pysyvän vakiona koko laskenta-ajan yli. Käytännössä en kuitenkaan usko, että bensiinin tai sähkönkään hinta veroineen olisi vuonna vuonna 2030 sama kuin nyt. Bensiinin hinta melko varmasti nousee päästömaksujen myötä, kun taas sähkön tuotantohintaa ja verotusta en viitsi edes arvailla.

Loppusanat

Euroalueen valtionlainojen korot ovat historiallisen matalalla. Keskuspankki syöttää rahaa järjestelmään elvyttääkseen, mutta yritykset eivät investoi. Jos yritykset eivät hyödynnä tätä rahaa, niin jaetaan se sitten kansalle. Energiaomavaraisuuslainan laajamittainen käyttö vähentäisi Suomen riippuvuutta venäläisestä fossiilienergiasta, leikkaisi päästöjä, vauhdittaisi tuotekehitystä ja loisi runsaasti työpaikkoja. Tällainen rahan käyttö on linjassa sekä hallituksen että opposition tavoitteiden kanssa. Jakamalla esimerkiksi miljardin euron edestä lainoja saataisiin noin 17 000 kotitaloutta vaihtamaan maalämpöön, asentamaan aurinkopaneelit ja hankkimaan sähköauto. Summa olisi merkittävä nykyisin jaettaviin 10 - 100 miljoonan euron tukirahoihin verrattuna. Otetaan askel kohti tulevaisuutta ja laitetaan Suomi nousuun investoimalla.

Mikä on EU?

Kuva 1. Euroopan union lippu.

Euroopan unioni on kansainvälinen taloudellinen ja poliittinen liitto, jonka tavoitteena on edistää vapautta ja tasa-arvoa sekä tieteellistä, kulttuurillista ja taloudellista kehitystä. Euroopan unionin juuret ovat Euroopan hiili- ja teräsyhteisössä, joka perustettiin toisen maailmansodan jälkeen (1952), tavoitteena luoda kuuden jäsenensä välille niin kiinteät kauppasuhteet, ettei sotaa voisi enää millään pitää järkevänä. Vuonna 1958 tästä kehittyi Euroopan yhteisö. Varsinainen Euroopan unioni perustettiin vuonna 1993 Maastrichtin sopimuksen ratifioinnin yhteydessä. Nykyisen muotonsa EU saavutti vuonna 2009 Lissabonin sopimuksen myötä.

Rauhanprojektina EU onkin ollut mitä onnistunein ja Euroopan unioni sai vuonna 2012 jopa Nobelin rauhanpalkinnon. EU on kehittynyt ja laajentunut paljon alkuajoistaan ja puhuttaa nykyään monia, niin hyvässä kuin pahassakin. Erityisesti 2010-luvun taloudelliset ongelmat ovat aiheuttaneet suurta kuohuntaa ja jopa järjestön historian ensimmäisen eropyynnön. Tämä kirjoitus yrittää hahmottaa hieman EU:n perusteita. Kirjoitus toimii uuden EU-sarjan aloitustekstinä. Tulevissa teksteissä käsitellään tarkemmin erilaisia Euroopan unioniin liittyviä aiheita.

Euroopan unionin perustiedot

Vuonna 2020 Euroopan unionissa on Britannian EU-eron jälkeen 27 jäsenvaltiota. EU-27:n väkiluku on noin 447 miljoonaa. Jos EU:n yhtenäisyys syventyisi, tämä tekisi siitä maailman kolmanneksi väkirikkaimman valtion Intian (1380 miljoonaa) ja Yhdysvaltojen (331 miljoonaa) välissä. EU:n bruttokansantuote on noin 18 700 miljardia dollaria, mikä tekee siitä maailman toiseksi suurimman talouden Yhdysvaltojen ja Kiinan välissä. EU:n osuus maailman taloudesta on noin 16%. EU-27:n hiilidioksidipäästöt ovat noin 3,9 Gt vuodessa. Tämä on noin 11% globaaleista 36 Gt CO2-päästöistä. 

 

Euroopan unionin lipussa on 12 tähden muodostama ympyrä sinisellä taustalla. Tähtien lukumäärä ei liity mitenkään jäsenvaltioiden määrään, vaan ne symboloivat Eurooppalaisia ihanteita: yhtenäisyyttä, solidaarisuutta ja harmoniaa. Euroopan unionin "kansallislaulu" eli Euroopan hymni on Beethovenin Oodi ilolle. EU:n motto taas on "Moninaisuudessaan yhtenäinen". Tämän osoituksena EU:lla onkin 24 virallista kieltä, joista yksi on suomi. Kaikista kielistä voi kuunnella näytteen täältä.

 

Euroopan union ytimessä on sisämarkkina-alue, jonka puitteissa kaikki EU-maiden kansalaiset saavat käydä tullivapaata kauppaa keskenään. EU sallii kansalaistensa myös matkustaa, asua ja työskennellä vapaasti missä vain jäsenvaltiossa valtioiden rajoista riippumatta.

 

Suurin osa jäsenvaltioista on mukana yhteisvaluutassa, eurossa. Osa jäsenistä käyttää kuitenkin edelleen omaa vanhaa valuuttaansa, joka heillä oli käytössä ennen Euroopan unioniin liittymistään. Euron tavoitteena on ollut luoda vakautta ja yhtenäisyyttä EU:n alueelle, mutta siihen liittyvät tiukat säännöt ovat aiheuttaneet myös tuntuvaa haittaa euroalueella. Lukuisat taloustieteilijät ovat kritisoineet euroa merkittävästi ja eurojärjestelmän huomattava kehittäminen voikin olla edellytyksenä EU:n säilymiselle. Oheinen kartta esittää EU:n jäsenvaltiot sekä ne valtiot, jotka ovat ottaneet yhteisvaluutan käyttöönsä.

Kuva 2. EU:n jäsenvaltiot ja euroalue. Lähde

EU:n toimielimet

EU:n politiittisesta linjasta ja painopisteistä päättää Eurooppa-neuvosto, johon kuuluvat jäsenvaltioiden päämiehet (Suomea edustaa pääministeri), Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja sekä Euroopan komission puheenjohtaja. Se ei kuitenkaan päätä laeista. Eurooppa-neuvostoa ei tule sotkea Euroopan neuvostoon, joka on täysin EU:sta erillinen ihmisoikeusjärjestö. Eurooppa-neuvosto voi esittää toiveita

Euroopan Unionin lainsäädäntöä hoitaa yhteistyössä kolme eri toimielintä:

• Euroopan parlamentti, joka edustaa EU:n kansalaisia ja joka valitaan suorilla kansanvaaleilla (705 jäsentä, joista 14 Suomesta)
  
• Euroopan unionin neuvosto, joka edustaa yksittäisten EU-maiden hallituksia (jäsenet ovat maiden ministereitä) ja jonka puheenjohtajana kukin EU-maa toimii vuorollaan
• Euroopan komissio, joka edustaa koko unionin etuja ja koostuu jäsenvaltioiden ehdottamista komissaareista (27 jäsentä). 

Euroopan komissio on ainoa elin, joka voi tehdä lakialoitteita, mutta nämä kolme ryhmää pystyvät kukin osaltaan vaikuttamaan EU-lakien lopulliseen muotoon. Tämä on kuitenkin yksi EU:n erikoinen epädemokraattinen piirre: kansan äänestämät europarlamentaarikot eivät voi itse ehdottaa uusia lakeja! Parlamentin puhemieskään ei osallistu poliittisista linjauksista päättävän Eurooppa-neuvoston kokouksiin. EU:n kansalaiset voivat kuitenkin tehdä EU:n kansalaisaloitteita. Mikäli aloitteen taakse saadaan vähintään miljoonaa kannattajaa koko EU:sta ja riittävän suuri kannatus vähintään seitsemässä jäsenvaltiossa, aloite otetaan Euroopan komission harkintaan.

EU:lla on kolme presidenttiä! Nämä presidentit johtavat edellisiä toimielimiä. 

Ursula von der Leyen (Saksa) - Twitter: @vonderleyen

Euroopan komission puheenjohtaja

 

EU-maiden valtionpäämiesten valitsema, parlamentin hyväksymä

Toimikausi 5 vuotta

Charles Michel (Belgia) - Twitter: @eucopresident

 

Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja

 

EU-maiden valtionpäämiesten valitsema

 

Toimikausi 2,5 vuotta

David-Maria Sassoli (Italia) - Twitter: @EP_president

 

Euroopan parlamentin puhemies

 

Euroopan parlamentin valitsema  

Toimikausi 2,5 vuotta

Lisäksi EU:lla on useita muita toimielimiä. Niistä muutamia tärkeimpiä ovat

• unionin tuomioistuin, joka varmistaa, että EU:n lainsäädäntöä noudatetaan
• tilintarkastustuomioistuin, joka tarkistaa unionin toiminnan taloushallinnon
• Euroopan ulkosuhdehallinto, joka avustaa union ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan edustajaa
  
• Euroopan keskuspankki (EKP), joka vastaa EU:n rahapolitiikasta

Muita Euroopan merkittävimpiä johtajia ovat

 

Josep Borrell (Espanja) - Twitter: @JosepBorrellF

Euroopan ulkosuhdehallinnon johtaja

Toimikausi 5 vuotta

Yksi Euroopan komission varapuheenjohtajista

Christine Lagarde (Ranska) - Twitter: @Lagarde

 

Euroopan keskuspankin pääjohtaja

 

Toimikausi 8 vuotta

Eurooppa-neuvoston valitsema

 

 

EU on monimutkainen organisaatio, joka yrittää tasapainotella kansalaisten, valtioiden hallitusten ja puhtaasti EU:n etuja. Kytkökset eri organisaatioiden välillä jäävät helposti epäselviksi. Kuva 3 pyrkii avaamaan graafisesti EU:n koostumusta.

 

Kuva 3. EU:n toimielimet ja niiden väliset kytkökset. Lähde

Tämä teksti oli lyhyt esittely Euroopan unionista. Tulevissa kirjoituksissa tutustumme tarkemmin eri toimielimiin sekä EU:n ongelmiin ja mahdollisiin kehityssuuntiin.